Tällaisessa tilanteessa paras hoito on lepo, joten en ole voinut kovin paljoa tehdä mitään. Vatsalihakset kun ovat mukana voimakkaasti lähes kaikessa tekemisessä. Olen käynyt intensiivisesti fysioterapiassa, jossa olemme muun muassa korjanneet pikkuhiljaa seisoma-asentoani sekä selän kumarrusten ja taivutusten ergonomiaa. Alaselkäni on monesti vähän liikaa notkolla, mikä aiheuttaa hieman liikaa rasitusta useassa kohdassa keskivartaloa. Eli siis käytännössä olen opetellut seisomisen uudestaan. :) Tällaisten “pienten” asioiden kuntoon laittamiselle on nyt hyvää aikaa, ja toivottavasti tätä kautta voidaan ehkäistä myös tulevia ongelmia. Olen myös saanut kehitettyä olkapäiden ja käsien liikkuvuutta selvästi, mistä on varmasti hyötyä kaikessa tekemisessä.

Erilaisten pienten tekemiemme harjoitusten lisäksi olen myös saanut jokaisella fysioterapiakäynnillä hoitoa uudenlaisella LymphaTouch -laitteella. Laite perustuu alipaineeseen, joka saa imusuoniston toimimaan paremmin ja näin ollen aineenvaihdunnan kiihtymään. LymphaTouch nopeuttaa siten toivottavasti venähdykseni paranemista. Olemme käyttäneet laitetta myös lihaskireyksien poistamiseen trigger-pisteiden kautta sekä myös turvotukseeen pienentämiseen rasittuneissa nivelissäni. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus siis tämä LymphaTouch, joka on tekemässä vauhdilla tuloaan urheilumaailmaan.

Viime viikolla kokeilimme tehdä fysioterapeuttini kanssa vähän enemmän taivutuksia ja kiertoja, mutta kylkeni ei vielä ollut ihan valmis siihen, sillä samana iltana tunsin lihaksen kipeytyneen hieman treenistä. Sain kuitenkin viime viikolla luvan alkaa myös pyöräillä,  ja koska se ei aiheuta mitään kipuja, olen nyt harrastanut sitä sitten ihan reippaasti. Tämä aika vuodesta on hienoa pyöräilyaikaa, ja olenkin nauttinut suunnattomasti käydessäni pyörällä Helsingin monissa minulle ennestään tuntemattomissa upeissa luontokohteissa. En ole varmaan kymmeneen vuoteen ollut kunnolla kotona tähän aikaan vuodesta, kun lehdet puhkeavat puihin ja luonto herää talven jäljiltä, joten olenkin nyt tällä kertaa nauttinut useamman vuoden edestä. Tämä on minusta heti raikkaiden syyspäivien jälkeen vuoden parasta aikaa. :)

Kaikista hienointa olisi kuitenkin nauttia tästä kevään tulosta tenniskentällä, mutta se ei valitettavasti ole nyt mahdollista. Näin taas tänään lääkäriäni, jonka kanssa mietimme, että saattaisin kuitenkin jo ensi viikolla päästä aloittamaan lajiharjoittelua. Seuraavasta kisastani en osaa kuitenkaan sanoa mitään, sillä haluan edetä nyt sataprosenttisesti kehoani kuunnellen. Kaikki järjestyy kuitenkin varmasti aikanaan, joten eiköhän niitä kisojakin jossain vaiheessa ala taas tulla vastaan. Hyvää kevätä kaikille ja palataan taas pian!

Pääsin keskiviikkona heti lääkäriin kotiin päästyäni, mikä oli hyvä juttu. Aluksi arveltiin, että kylkiluukin olisi saattanut murtua, mutta nopeiden tutkimusten jälkeen se teoria hylättiin ja epäilyt siirrettiin vatsalihasvammaan. Varmuuden vuoksi päätimme ottaa kyljestä magneettikuvat, joiden tulokset selvisivät seuraavana päivänä. Kuvista näkyi selvästi, että sisemmässä vasemmanpuoleisessa vinossa vatsalihaksessani oli venähdys yhdennentoista, eli toiseksi alimman, kylkiluun kohdalla. Venähdys oli tapahtunut hyvin lähellä kohtaa, jossa lihas kiinnittyy luuhun, minkä takia myös kylkiluussa oli hieman turvotusta. Vamma oli siis aika lailla odotetunlainen, ja valitettavasti sen paraneminen vie jonkin aikaa. Alustavien arvioiden mukaan minun pitää olla pelaamatta noin neljä viikkoa, mikä tuntuu tietysti tosi pitkältä ajalta tässä vaiheessa kautta. Tarkkaa aikaa lajitreenaamisen aloittamiselle on tässä vaiheessa kuitenkin vielä mahdoton sanoa, mutta varmaankin joskus toukokuun puolivälin hujakoilla kuulostaisi realistiselta.

Kylkeni oli ensimmäiset päivät aika kipeä ja se haittasi ihan jokapäiväistä elämääkin aika paljon. Kaikki vartalon kierrot ja taivutukset tekivät pahaa, kuten myös jalan nosto ja ihan vaikkapa tavallinen juokseminen. En siis voi tehdä tällä hetkellä juuri mitään, ja lepäänkin vain ihan rauhassa nyt vielä muutaman päivän, mikä voi tehdä keholle ja mielelle ihan hyvääkin. Edessä on kuitenkin vielä pitkä kesä ja syksy, joiden aikana pidemmän levon pitäminen tulee olemaan haastavaa.

Kylkeeni laitettiin nyt kinesioteippi, joka pitää kivun uskomattoman hyvin poissa. Pystyn jo liikkumaan melkein normaalisti, enkä varo koko ajan kipeää kohtaa. Tämä nopeuttaa toivottavasti paranemista ja estää varomisen mukanaan tuomat uudenlaiset ongelmat. Tässä kuva kylkeni tämänhetkisistä pirteänvärisistä teippauksista. Myös vanhojen teippien jäljet näkyvät aika hyvin! :)

Seuraavat päivät blogissani on varmaan aika hiljaista, mutta kerron varmasti taas kuulumisia ja fiiliksiä, kun pääsen taas harjoittelun makuun kentän ulkopuolella. Tennistreeni saa vielä odottaa, mutta eipähän pitäisi ainakaan intoa puuttua sitten, kun pääsen taas lyömään palloa.

Tähän loppuun haluaisin laittaa vielä tällaisen hauskan nostalgiakuvan. Olen siivoillut tänään kaappejani, joista löytyi aika monta vanhaa mailaa, ja makeasti ihan ensimmäisiä mailojani lukuun ottamatta kaikkia käyttämiäni malleja tuli vastaan ainakin yksi kappale. Tässä siis viimeiset kahdeksan käyttämääni mailamallia järjestyksessä. Kuka tunnistaa ja osaa nimetä ne kaikki? ;)

Valitettavasti tilanne vaikuttaa nyt siltä, ettei minun kannata riskeerata terveyttäni tämän enempää, vaan on parasta tulla takaisin kotiin selvittämään vamman vakavuus. Vetäydyin sekä kaksin- että nelinpelistä tältä viikolta, ja lennän nyt jo tänään illalla kotiin tutkituttamaan kyljen tilanteen. Tämä oli tietysti minulle valtava pettymys, mutta ei kai tässä sen kummempaa ole tehtävissä. Katsotaan, milloin keho on taas pelikunnossa, ja isketään sitten taas uudestaan.

Fiilikseni on kuitenkin nyt taas ihan kohtuullinen pienen levon ja mielen tuuletuksen jälkeen. Vedin perjantaina kevyen fysiikan heti nelinpelin perään, minkä jälkeen pidin loppuillan ja eilisen täysin vapaata. Tuntui, että kehoni alkoi olla aika puhki aika pitkän lepopäivättömän jakson jälkeen, mikä söi sekä terävyyttä että nopeutta selvästi. Väsyneenä tapahtuu myös usein enemmän loukkaantumisia, joten tämä oli helppo päätös. Ei kuitenkaan pelkästään kehon kannalta, sillä myös päälle tekee välillä ihan hyvää ottaa vähän etäisyyttä ainaisesta pallon läiskimisestä.

Vietin eilisen pitkälle iltapäivään asti kirjoja lukien, kunnes päätimme Johanin kanssa hetkeksi ryhtyä leikkimään turisteja. Täällä Chengdussa sijaitsee maailman ainoa erittäin uhanalaisten isopandojen (Giant Panda) hoitolaitos, johon olisimme todella mielellämme menneet, mutta valitettavasti se sijaitsee juuri päinvastaisella puolella kaupunkia. Ajattelin aluksi, että eihan se nyt mikään ongelma ole matkustaa saman kaupungin sisällä, mutta tajuttuani Chengdun olevan vaatimaton 15 000 000 ihmisen pikkukylä, eivät etäisyydetkään silloin liene kovin lyhyitä. Matkaa tuonne pandakeskukseen olisi ollut taksilla ruuhkassa lähemmäs kaksi tuntia suuntaansa, joten jouduimme valitettavasti hylkäämään ajatuksen. Päätimme sen sijaan suunnata vähän lähempänä sijaitsevaan kaupungin keskustaan, jonne ajomatkaa oli vain reilu puoli tuntia. Pyysimme taksia jättämään meidät kyydistä Tianfu aukiolla, jonka ympäristössä kierrellessä aika meni nopeasti. Tässä pari kuvaa Chengdun kaupungista.

Jonkin aikaa keskustaa kierreltyämme illallisaika alkoi kuitenkin uhkaavasti lähestyä, joten aloitimme ravintolan etsimisen. Nähtyämme tämän kyltin, ei meidän tarvinnut kuitenkaan enää epäröidä hetkeäkään, sillä viime syksyn Jakartan muistot olivat vielä kirkkaina mielessä. :)

Kutsumme Johanin kanssa Shangri-La -hotelleja toiselta nimeltään paratiiseiksi, mikä kertoo jo aika paljon. Pelkästään sisällä käyminen on kokemus, mutta nämä Shangri-La -hotellien seisovat pöydät ovat kyllä ihan kuin toisesta maailmasta. Yhdeksän erilaista osastoa pullollaan mitä suurempia herkkuja laidasta laitaan eivät voi saada aikaan muuta kuin niin täyteen syödyn vatsan kuin suinkin vain mahdollista. Vietimme ravintolassa lähes kolme tuntia ahmien mitä suurempia lautasellisia ja paha olohan siitä lopulta tuli. Niin kuin aina. :) Mutta eihän sitä voinut mitenkään lopettaa vielä kolmannen jälkiruokalautasen jälkeenkään… ;)

Saavuimme takaisin hotellille siis melko myöhään eilen illalla tyytyväisinä miehinä, mutta samalla kuitenkin valmiina seuraavan viikon koitoksiin. En treenanut tänään aamulla tennistä ollenkaan, vaan halusin hakea kehooni nopeutta ja herkkyyttä yhteensä vajaan tunnin mittaisella koordinaatio- ja nopeustreenillä, joka on ainakin aikaisemmin ajanut asiansa todella hyvin. Nytkin lihakseni tuntuivat treenin jälkeen teräviltä ja valmiimmilta. Minun piti sen jälkeen pelata iltapäivällä Gongin kanssa tennistä, mutta hän joutui valitettavasti jättämään kipeytyneen käden takia treenin väliin, ja sain näin ollen tyytyä Johanin kanssa lyömiseen.

Se on jännä juttu kuinka tuntuma vaihtelee, sillä tänään tenniskentällä lyöntini tuntui tekisi melkein mieli sanoa että huonommalta kuin moneen vuoteen. Maila tuntui ihan vieraalta, grippi kaksi kertaa normaalia paksummalta ja jalat hitailta kuin mitkä. En nähnyt ollenkaan mihin pallo oli tulossa ja millä vauhdilla, joten olin koko ajan väärin sijoittunut, ja sen lisäksi silloin kuin olin vahingossa oikeassa paikassa lentelivät lyöntini ihan mihin sattuu. Löimme Johanin kanssa krossia niin, että sain lyhyistä palloista kääntää linjaa, mutta en meinannut oikeasti saada kolmea lyöntiä peräkkäin kenttään millään. Kaikki oli niin merkillistä, että se oli jopa huvittavaa. Tsemppasin koko ajan ja yritin parhaani mukaan lyödä hyviä lyöntejä, mutta tulos oli lähinnä surkuhupaisa. Jopa Johaniakin alkoi kerran naurattamaan, kun hän näki miten vaikeaa peruslyöminen minulle oli. Itse pidin koko treenin ajan suun hymyssä, sillä eihän siitä olisi mitään tullut, jos olisin alkanut hermostua. Iloisena vain eteenpäin, vaikka olisin juuri lyönyt kolme peräkkäistä kämmentä kolme metriä pitkäksi, kaksi metriä leveäksi ja puoleenväliin verkkoa. Loppua kohti työnteko alkoi kuitenkin tuottaa vähän tulosta, sillä volleyni tuntui jopa hyvältä ja syöttö suorastaan erinomaiselta. Pääsin syötössä lyömään todella ylhäältä ja sain käden pidettyä ihailtavan rentona. Pallo lähti todella kovaa ja kaiken lisäksi vielä lähes täydellisesti ruutuun.

Lähtökohdat seuraavan viikon kisaan ovatkin siis taas vähän erilaiset. Uskon kuitenkin, että tämänpäiväinen tuntumattomuus on huomenna jotakuinkin poissa ja lyöntini tippuvat jo ihan kohtuullisesti kenttään. Eihän yhden lepopäivän, saati sitten viikon, pitäisi saada tällaista aikaan, mutta tennis on silloin tällöin kyllä merkillinen laji. Vedin tänään illalla vielä hyvän tunnin fysiikkatreenin päälle huolelliset huoltavat palauttelut ja venyttelyt, joten kehon pitäisi kyllä olla hyvässä kunnossa. Eiköhän se lyöntituntumakin sieltä huomenna tai sitten viimeistään ylihuomenna löydy. :) Palataan!

Tämän aamun aikataulut menivät vähän uusiksi, sillä aamuyöllä oli satanut aika paljon vettä ja kentät olivat sen takia litimärkinä. Ilman ollessa aika kylmä ja kostea, kenttien kuivuminen tulisi kestämään niin kauan, että referee päätti pelata kaikki tämän päivän ottelut semisisäkentillä. Treenasimme Johanin kanssa noilla kentillä jo lauantaina, joten minulla oli tuntuma onneksi hallussa. Vaikka alusta on ihan sama kuin ulkokentillä, jostain syystä tällaisilla puolittaisillakin sisäkentillä peli tuntuu aina nopeammalta kuin ulkona. Jotenkin pallo pamahtaa enemmän ja tilan pienuus saa pallon vauhdin tuntumaa nopeammalta. Tässä kuva sisäkentistä, joita on yhteensä 12 vierekkäin.

Aamutreenimme jäivät siis sateen takia väliin, mutta sain lyötyä Junin kanssa sopivasti puoli tuntia ennen matsia. Matsin jälkeen jatkoin samantien vähän kummallisesti treenaamista samalla kentällä toisen vastustajistamme, Ma Ya-Nan, kanssa. Tarkoituksemme oli pelata yksi erä, mutta sen mennessä suhteellisen nopeasti, päätimme pelata perään vielä toisen. Pelini pysyi hyvin kasassa ja voitinkin molemmat erät 6-2. Jos saan pidettyä saman vireen yllä seuraavalle viikolle, uskon vahvasti, että silloin tulosta syntyy myös matseissa.

Pelasin siis tänään yhden treenin ja yhden nelinpelin sijasta kolme tuntia tennistä putkeen, mutta se ei haitannut yhtään. Sain hyvää treeniä ja kehoni tuntuu toimivat mainiosti. Pieni terävyys liikkumisesta vielä puuttuu, mutta olo on silti oikein hyvä. Nyt aion saada vielä mielenkin paremmaksi katsomalla telkkarista klassisen James Bond elokuvan, Diamonds are forever. Katsoimme Johanin kanssa jo kaksi päivää sitten samalta HBO kanavalta Licence to kill Bond-leffan, joten näistä kahdesta viikosta näyttää tulevan suorastaan Bond-teemaiset. Ja sehän on vain mukavaa! :)

Huomisesta tulee varmaankin vähän kevyempi päivä, sillä ohjelmassa on nelinpelin toinen kierros kiinalaisparia Bai/Ma vastaan. Parini Jun pelaa aamulla ensin oman kaksinpelinsä, minkä jälkeen tuo nelinpeli on kolmantena otteluna kello 10 jälkeen. Tarkoitukseni on vetää Johanin kanssa vähän tavallista pidempi lämmittely aamulla ja jättää ilta vapaaksi.

Tästä päivästä ei jotenkin jäänyt sen enempää kerrottavaa, joten täydennetään päivän kirjoitusta vaikkapa vielä loppuun kahdella kuvalla hotellistamme. Tenniskeskuksen päärakennuksessa sijaitseva hotellirakennus on aika suuri, ja sen sisäänkäynti näyttää tältä.

Oven sisäpuolella näkymä on tällainen aika juhlava ja avara. Pahoittelut näköjään vähän tärähtäneestä kuvasta.

Sen kummemmitta puheitta siirryn nyt kuitenkin katsomaan koneeltani Top Gearin uusimman tuotantokauden jaksoja, minkä jälkeen on varmaankin jo aika mennä nukkumaan. Huomiseen!

Aloitin ensimmäisen erän todella räväkästi lyöden kolme winneriä ensimmäisissä kolmessa pisteessä, mutta jäykistyin sen jälkeen aavistuksen, enkä saanut aina yhtä ihanaa murtoa otettua heti kättelyssä. Pidin kuitenkin omat ensimmäiset syöttöni vaivatta ja hallitsin hienoisesti peliä. Pelintaso oli ottelun alussa suorastaan ernomainen pitkien pisteiden päättyessä jatkuvasti huippusuorituksiin, ja sainkin hienolla pelilä murron aikaiseksi 2-2 -tilanteessa. Tuon jälkeen minulle sattui oikeastaan koko ottelun ainoa selkeä pieni fokuksen katoaminen tehdessäni kaksi helppoa virhettä oman syöttöni alkuun. Seivasin 15-40 -tilanteessa ensimmäisen breikkipallon, mutten saanut toisessa tapettua volleyta, ja Chang ohitti tilanteen tasoihin. Tuon jälkeen molemmat pitivät syöttönsä varmasti, kunnes minulla oli jälleen murtomahdollisuus 4-4 -tilanteessa. Chang selvitti sen kuitenkin hyvällä pelillä ja piti lopulta syöttönsä. 4-5 -tilanteessa pääsin nopeasti 30-0 -johtoon, mutta se ei riittänyt. Yksi huolimattomuusvirhe ja Changin kaksi hyvin pelattua kämmenkuvioa toivatkin yhtäkkiä hänelle eräpallon. Syötin siinä hyvän ykkösen, jonka perään löin Changin korkeasta palatuksesta inside-out-kämmen-drive-volleyn keskelle sivurajaa, mutta niin vain linjatuomari huusi sen leveäksi minun jo kääntäessä selkäni ja valmistautuessa seuraavaan pisteeseen. Nopeasti se taas kävi. Erä tuntui olevan ihan hallussa, mutta minuutti sen jälkeen istuinkin penkillä ihmettelemässä, että mites tässä nyt näin kävi.

Pysyin koko ottelun ajan rauhallisena ja luottavaisena, joten en antanut ensimmäisen erän tappion häiritä sen kummemmin. Aloitin toisen erän jälleen väkevästi, mutten saanut käytettyä breikkipalloani ensimmäisessä gamessa. Pidin tuon jälkeen tiukasti, mutta niin teki Changkin. 1-2 -tilanteessa pelasin sitten kuitenkin tosi huonon syöttövuoron tehdessäni kaksi helpohkoa kämmenvirhettä peräkkäin 30-30 -tilanteessa, ja tilanne alkoi jo vähän huolestuttaa. Tsemppasin kuitenkin edelleen täysillä ja sain kuin sainkin käännettyä seuraavan gamen itselleni rohkealla pelillä. Pidin sen jälkeen taas pienen jännityksen jälkeen ja tasoitin näin tilanteen. Seuraavat pidot olivat melko selkeitä, mutta 4-4 -tilanteessa pääsin hyvällä pelillä jo 0-30 -tilanteeseen haistelemaan murtoa, ilman tulosta kuitenkin. Pidin perään tärkeästi, mutta niin teki Changkin. 5-6 -tilanteessa hävisin tärkeän ensimmäisen pisteen, mutta tsemppasin kovaa ja sain käännettyä gamen pidoksi yleisön kerääntyessä paikalle seuraamaan todella tiukkaa ja korkeatasoista vääntöä. Vuorossa oli siis tie break.

Tunsin itseni henkisesti vahvaksi heti tie breakin alusta asti ja otinkin homman haltuun. Kaksi rystywinneria, hyvä syöttö ja pakotettu virhe Changin kämmeneltä siirsivät minut 4-0 -johtoon. Löin sen jälkeen kuitenkin kaksi kämmentä vähän huonoilla osumilla ulos, mutta tärkeä ykkössyöttö ja seuraavan pisteen upea rystylinja siirsivät minut taas turvallisen tuntuiseen 6-2 -johtoon. Chang pelasi ensimmäisen eräpalloni hyvin kämmeneni karatessa hieman, minkä jälkeen syötin 6-3 -tilanteessa ottelun toisen kaksoisvirheeni. 6-4 -tilanteessa pelasin täysin oikein, mutta Changin mahtava kämmenohitus vei pisteen Kiinalle. Neljäs eräpallo meni samaan osoitteeseen Changin kämmenmyllyllä, ja näin sitä oltiinkin taas tasoissa. Tein 6-6 -tilanteessa palautusvirheen, mutta tsemppasin seuraavassa pisteessä hullun lailla kieltäytymällä tekemästä virhettä ja seivasin näin Changin ensimmäisen matsipallon. Sain hyvällä rystyhyökkäyksellä viidennen eräpallon, mutta Chang pelasi siinä tutun syöttö ulos, kämmen linjasta läpi -kuvion. 8-8 -tilanteessa Chang piti syöttönsä mutta pitkä matsipallo ja Changin leveä kämmen toivat pelin taas tasoihin puoltenvaihdon ajaksi. 9-9 -tilanteessa nähtiin sitten vuorostaan taas vähän draamaa, kun kakkossyöttöni tuomittiin leveäksi päätuomarin toimesta vasta sen jälkeen, kun Chang alkoi protestoida pallon olleen ulkona. Mutta eipä siinä yllättäen auttanut minun mutinani mitään, vaan homma jatkui. Seivasin taas yhden matsipallon pitkän rallin päätteeksi, mutta missasin 10-10 -tilanteessa harmittavasti palautukseni aavistuksen leveäksi. Seuraava matsipallo nollaantui hyvällä syötöllä, minkä jälkeen Changin rysty verkkoon toi minulle jo kuudennen eräpalloni. Palautukseni jäi kuitenkin vähän liian lyhyeksi, enkä pystynyt enää toipumaan siitä. Tie breakin neljännen puoltenvaihdon jälkeen löin harmittavasti ottelun huonoimman volleyni pallon pudotessa lähes omiin jalkoihini, ja lopulta Chang sai kaivettua viidennessä matsipallossaan esille sellaisen kämmenen, jota en saanut enää ihan toimitettua takaisin rajojen sisäpuolelle. Kaksi tuntia vääntöä tenniskentällä tuloksena 0 pistettä ja armoton hatutus. Voisi sitä päivänsä varmaan paremminkin viettää?

Tai sitten ei. Monestihan sitä oppii tappioista enemmän kuin voitoista, mutta ei se ainakaan näin lyhyellä palautumisajalla poista sitä harmitusta, mikä päässäni nyt on. Kaiken piti olla kunnossa, ja niinhän se olikin, mutta silti se kaikista tärkein eli voitto jäi uupumaan. Tuntuu tosi tylsältä, että kaiken sen viime viikkoina tekemäni työn jälkeen häviän ottelun, joka minun olisi pitänyt pystyä voittamaan. Tie breakeja ei pitäisi hävitä 6-2 -johdosta, eikä minun pitäsi edes päästää vastustajaa noin lähelle voittoa. Voitto, voittaminen. Voi olla, että psykologini sanoisi tähän, että olen ajatellut ja ajattelen liikaa voittamista sen sijaan, että keskittyisin tekemään kaikkeni. Mutta nimenomaan sitä voittoahan kaikki janoavat. Tulin näihin kisoihin voittamaan, en suorittamaan tai antamaan kaikkeani. Tiesin jo tänne lähtiessäni, että kaikki muu kuin kisan voitto tulee olemaan minulle pettymys. Uskoin kuitenkin sataprosenttisesti tuohon voittoon. Ja niin uskon kaikkien tiimin jäsentenikin uskoneen. Kaikki odottivat minulta voittoa. Jopa kaaviossa minut on laitettu 1-sijoitetuksi eli suurimmaksi voittajasuosikiksi. Minun piti olla paras pelaaja tässä kisassa. Mutta niin vain istun ensimmäisen kierroksen jälkeen ypöyksin täällä hotellihuoneessani ympärilläni käyttämättä jääviä pelipaitoja ja kenkiä murehtien tätä pettymystä ja miettimässä elämän syviä mietteitä. Olen pettynyt itseeni. Olen pettänyt tiimini. Miten tässä kävi näin?  Miksi tässä kävi näin? Olen epäonnistunut. Olen häviäjä. Tennis on syvältä. Elämä on syvältä. Siltä minusta nyt tuntuu.

Tiedän kuitenkin, että niin kuin niin monessa muussakin asiassa, aika parantaa. Huomenna mieleni ei ole enää alkuunkaan yhtä maassa kuin nyt, oloni on pirteämpi ja alan jo pikkuhiljaa odottaa seuraavan viikon kisaa näyttääkseni kaikille kaapin paikan. Mukaanlukien itselleni. Fiilikseni ampaisivat jo askeleen oikeeseen suuntaan nelinpelissä, jossa käänsimme Woong-Sunin kanssa kolmannen erän tie breakin 3-7 -tappioasemasta voittoon. En ottanut nelinpelistä sen suurempia paineita, vaan lähdin kentälle pelaamaan rennosti yrittäen iloita ja nauttia pelaamisesta. Yleensä kaikki sujuu paremmin, kun yrittää pitää hymyn huulilla. Olen ollut viimeiset pari viikkoa tosi hyvällä tuulella, joten yritän päästä tämän kuilun yli nopeasti takaisin tuohon samaan hyvään tekemisen fiilikseen. Jos joku on varma, niin se on ihan varma, että pelini tulee taas pian kulkemaan matseissakin ja pisteitä tulee ropisemaan ATP-tilille entistäkin enemmän. En saa antaa tällaisten yksittäisten tapahtumien vaikuttaa muuten kuin lisää nälkää ja näyttämisenhalua tuoden. Seuraavalla kerralla olen vieläkin vahvempi. Seuraavalla kerralla pelaan vieläkin tarkemmin. Seuraavalla kerralla otan ne tärkeät pallot. Seuraavalla kerralla murskaan vastustajani. Seuraavalla kerralla voitan.

Iltapäivätreenin jälkeen suuntasimme vielä kuntosalille tekemään perushyvän keski- ja ylävartalotreenin, jonka tavoitteena on lähinnä ylläpitää treenijaksolla saatua lihasvoimaa. Tein myös jaloille pari vahvistavaa harjoitetta, joiden tarkoitus on puolestaan pitää vammat loitolla vahvistaen äskettäin havaittua heikkouttani gluteus minimus lihaksessa pakaran alueella. Tässä pari kuvaa paikallisesta kuntosalista.

Samassa rakennuksessa salin kanssa sijaitsee myös neljä tenniskenttää, kaksi squashkenttää, neljä pyötätennispöytää sekä uimahalli. Kiinalaiseen tapaan hallin sisäänkäynti ei ole siitä vaatimattomimmasta päästä.

Mutta joo, tämä päivä meni siis juuri niin kuin oli suunnitelmissa ellei jopa paremmin, joten huomenna on aika aloittaa tositoimet. Saan kaksinpelin ensimmäisellä kierroksella vastaani kiinalaisen Chang Yun, joka ei missään nimessä ole helppo vastustaja. Hän voitti pari viikkoa sitten futuren Japanissa eli tämänhetkinen kunto on kunnossa, ja sen lisäksi hänen pelinsä on vastustajan kannalta jopa vaarallisen iso. Silloin kun se kulkee, on melkeinpä kuka tahansa verkon toisella puolella vaikeuksissa. Tavoitteeni on kuitenkin huomenna olla antamatta Changille mahdollisuutta pistää myllyä pyörimään pitämällä oma temponi riittävän korkeana ja pelini tarpeeksi aggressiivisena. Lyöntini ovat nyt siinä kunnossa, että pystyn ratkomaan pisteitä itse paremmin kuin aikaisemmin, joten yritän käyttää tuota mahdollisuutta hyväkseni tavallista enemmän. Myös syöttööni on tullut tehoa ilahduttavasti lisää uuden ponnistuksen myötä, ja jos vain saan ykkösiä tarpeeksi kenttään, on minua varmasti vaikea murtaa. Olen sitä mieltä, että henkisesti olen myös edellä vastustajaani, mikä pitää myös näkyä pelissä. Vaikka Chang aloittaisi kuinka hyvin, tulee minun pitää pääni kylmänä ja luottaa siihen, että oma pelini on pitkässä juoksussa parempi ja tulen kyllä voittamaan ottelun kunhan vain tsemppaan täysillä ja teen parhaani. Toisaalta myös paineet voitosta ovat minulla, mutta en aio antaa sen häiritä.

Ottelumme on huomenna ohjelmassa jo päivän ensimmäisenä matsina kello 10 (Suomen aikaa klo 5), mikä tarkoittaa aikaista aamuherätystä. Nelinpelin koko ensimmäinen kierros pelataan huomenna, joten myös tuossa pelimuodossa olen huomenna tulossa. Vastustajat siinä ovat kiinalainen Wu Di ja korealainen Yoo Daniel. Nyt siirryn kuitenkin tästä untenmaille, joten tavataan taas huomenna toivottavasti samanlaisissa positiivisissa tunnelmissa!

PS. Tuolla kommenttiosastossa kysyttiin jokunen aika takaperin olenko koskaan käynyt St. Martinin saarella katsomassa lentokoneiden laskuja todella matalalta uimarannan yli. Tässä todiste siitä, että kyllä olen, vaikka aikaa siitä on jo muutama vuosi vierähtänytkin! :)

Saavuimme tänne Chengduun siis eilen alkuiltapäivällä. Otimme lentokentältä taksin, jonka kuskin kanssa oli tuttuun tapaan taas suuria vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen määränpäästämme. Printtasin kotona paperille hotellin kuvan, nimen ja osoitteen kiinaksi sekä vielä kaiken lisäksi kartan, jossa näkyy sekä lentokenttä että hotelli, mutta kuski ei vain ymmärtänyt mihin halusimme mennä. Soitto kännykällä hotellin receptioniin ja matkan varren parilta ohikulkijalta saadut neuvot auttoivat meidät kuitenkin lopulta yli tunnin jälkeen oikeaan osoitteeseen. Linnuntietä matkaa olisi ollut noin 6km, mutta autoteitäkään pitkin tuon matkan ei luulisi kestävän ihan noin kauaa. Hintaakin tuli samalla vähän lisää, mutta pääsimmehän kuitenkin siis perille.

Saimme tällä kertaa Johanin kanssa huoneet tenniskompleksin päärakennuksesta, jossa huoneet ovat ihan viiden tähden tasoiset. Tässä kuva sisäänkäynniltä.

Käytävän päästä alkava itse huone on tilava ja “pehmeästi” sisustettu, eikä sängyn koossakaan ole valittamista. :P

Myös kylpyhuone on iso kuin mikä. Se on jaettu sisältäkin kolmeen osaan, joista vessaan ja suihkuun on vielä omat ovet. Pitää varmaan kokeilla myös tuota suurta ammetta jossain vaiheessa seuraavien kahden viikon aikana. :)

Nyt kun olen samassa paikassa sen verran pitkään päätin panostaa myös aloilleen asettumiseen viikkaamalla kaikki vaatteet siististi kaappeihin ja ripustamalla paidat henkareihin. Järjestin kengätkin riviin “sisääntulokäytävään” ja siitähän muodostuikin hauskan näköinen jono. Ei ihme, että vaaka Helsinki-Vantaalla näytti taas matkatavaroideni yhteispainoksi yli 40kg…

Mutta pääsimme me Johanin kanssa kyllä toki itse asiaankin jo eilen, eli kävimme lyömässä aika tarkalleen tunnin illalla. Ulkona satoi hieman, joten pelasimme katetuilla semi-indoor kentillä, mikä ei kuitenkaan menoa sen kummemmin haitannut. Hioimme syöttöä ihan reilusti loppuun, sillä olemme viilanneet sitä nyt taas vähän uuteen uskoon. Tuon taka- eli oikean jalkani syötössä noston jälkeen vasemman rinnalle, mutta tuo tapahtui aikaisemmin aina laahamalla jalkaa ja monesti aika hitaasti. Näin ollen oikea jalka ei välillä ehtinyt kunnolla ponnistukseen mukaan. Muutimme alkuvuodesta käden toimintaa vähän ripeämmäksi noston aikana ja nyt myös siis takajalka sai kokea saman kohtalon. Jostain kumman syystä minulla on nimittäin ollut tapana myöhästyä syötöissäni, vaikka luulisi, ettei tuossa lyönnissä pääsisi paljoa kiirettä syntymään. Nyt kuitenkin yritän siis tuoda oikean jalan vasemman rinnalle nopeammin, mikä mahdollistaa toivottavasti voimakkaamman ja korkeamman kunnollisen kahden jalan ponnistuksen sekä rasittaa vähemmän vasemman jalan polvea, jossa tennispelaajilla tuppaa aika paljon olemaan ongelmia juurikin syötöstä johtuen.

Treenit jatkuivat syvien yöunien jälkeen tänään kahdella treenillä, jotka vedin kiinalaisen hyvän ystäväni Gong Mao-Xinin kanssa. Gong on ollut loukkaantuneena viime kesän lopusta lähtien, mutta nyt hän on tekemässä taas paluuta kentille. Ihan helppoa hänen paluunsa ei tule kuitenkaan olemaan, sillä hän on olkapään takaosan uusineen vamman takia joutunut vaihtamaan upean yhdenkäden rystynsä kahdella kädellä lyötäväksi. Aika haastava vaihdos 24 vuoden iässä! Vaihtoa olisi kuitenkin ollut vaikea huomata ellei sitä olisi tiennyt, sillä sen verran hyvin paukutti Gong uutta rystyään. Hänen kanssaan tulee aina pelattua todella kovalla tempolla, mikä tekee pelille ja liikkumiselle yleensä todella hyvää ennen matseja. Iltapäivällä pelatessamme pisteitä äidyimmekin ihan mahtavaan hurmioon paukutellessamme molemmat kummaltakin puolelta lyöntejämme aivan jäätävällä kovuudella. Treenasimme Johanin kanssa loppuun vielä vähän tappolyöntejä, jotka sujuivat todella hyvin, joten tältä päivältä ei olisi voinut paljon enempää toivoa. Keho tuntuu hyvältä ja peli kulkee, siistiä!

Illalla kävellessämme hotellille fiilis sen kuin parani, kun tällainen keskimääräistä kiinalaisautoa hieman kalliimpi italialaishärkä vähän kaasutteli hotellin edessä. Nappasin siitä kuvan jo kentille päin kävellessä, mutta ei sitä moottoriäänen läpitunkevuutta oikein paikallaan seisovasta autosta ymmärrä. Kyseessä on siis vain Kiinan markkinoilla myytävä nimihirviö Lamborghini Murcielago LP 670-4 SuperVeloce China Edition.

Tuo auto oli paikalla ilmeisesti hotellissa vietettävien häiden takia, mutta ei hääparinkaan autovalinta hirveästi ainakaan hinnaltaan jää Lamborghinin jälkeen. :)

Vaikuttaa myös siltä, että olen päässyt aika kivasti sisään tähän Chengdusta jo viime vuodelta tuttuun mukavaan elämänmenoon. Koko alue on siis rakennettu tenniskenttien ympärille, ja nyt kun vielä asummekin päärkennuksessa ei meidän Johanin kanssa tarvitse oikeastaan liikkua muuta kuin ovesta ulos ja sisään kentillä käydessämme. :) Ravintolakin sijaitsee ihan päärakennuksessa, ja mikäpä olisi sen parempaa kuin suuri seisova pöytä kolme kertaa päivässä yhteishintaan 12€/päivä. Voin siis sanoa, että viihdyn täällä erittäin hyvin. Iltaisin aika kuluu mukavasti musiikkia kuunnellessa, nettiä selaillessa tai useita mukaan ottamiani kirjoja lukiessa. Ei siis muuta kuin täysillä eteenpäin ja toivotaan, että sama fiilis säilyy koko kaksi viikkoa!