Jes, tämänpäiväinen nelinpeli meni juuri niin kuin pitikin. Pelasimme Junin kanssa molemmat korkealla tasolla pitäen pelimme kasassa koko ottelun ajan. Mursimme vastustajat kaksi kertaa molemmissa erissä käyttäen jokaisen breikkipallomme, mikä riitti erinomaisesti voittoon varsinkin, kun emme itse antaneet vastustajille kuin yhden breikkipallon koko matsissa. Syöttöni ja palautukseni kulkivat erinomaisesti tänään, ja olin myös verkolla selvästi terävämpi kuin toissapäivänä. Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin semifinaaliin, jossa vastustajamme ovat ykkössijoitetut kiinalaiset identtiset kaksoset, Peng ja Wan Gao. Ottelu on huomenna päivän toisena matsina kello kymmenen jälkeen.

Tämän aamun aikataulut menivät vähän uusiksi, sillä aamuyöllä oli satanut aika paljon vettä ja kentät olivat sen takia litimärkinä. Ilman ollessa aika kylmä ja kostea, kenttien kuivuminen tulisi kestämään niin kauan, että referee päätti pelata kaikki tämän päivän ottelut semisisäkentillä. Treenasimme Johanin kanssa noilla kentillä jo lauantaina, joten minulla oli tuntuma onneksi hallussa. Vaikka alusta on ihan sama kuin ulkokentillä, jostain syystä tällaisilla puolittaisillakin sisäkentillä peli tuntuu aina nopeammalta kuin ulkona. Jotenkin pallo pamahtaa enemmän ja tilan pienuus saa pallon vauhdin tuntumaa nopeammalta. Tässä kuva sisäkentistä, joita on yhteensä 12 vierekkäin.

Aamutreenimme jäivät siis sateen takia väliin, mutta sain lyötyä Junin kanssa sopivasti puoli tuntia ennen matsia. Matsin jälkeen jatkoin samantien vähän kummallisesti treenaamista samalla kentällä toisen vastustajistamme, Ma Ya-Nan, kanssa. Tarkoituksemme oli pelata yksi erä, mutta sen mennessä suhteellisen nopeasti, päätimme pelata perään vielä toisen. Pelini pysyi hyvin kasassa ja voitinkin molemmat erät 6-2. Jos saan pidettyä saman vireen yllä seuraavalle viikolle, uskon vahvasti, että silloin tulosta syntyy myös matseissa.

Pelasin siis tänään yhden treenin ja yhden nelinpelin sijasta kolme tuntia tennistä putkeen, mutta se ei haitannut yhtään. Sain hyvää treeniä ja kehoni tuntuu toimivat mainiosti. Pieni terävyys liikkumisesta vielä puuttuu, mutta olo on silti oikein hyvä. Nyt aion saada vielä mielenkin paremmaksi katsomalla telkkarista klassisen James Bond elokuvan, Diamonds are forever. Katsoimme Johanin kanssa jo kaksi päivää sitten samalta HBO kanavalta Licence to kill Bond-leffan, joten näistä kahdesta viikosta näyttää tulevan suorastaan Bond-teemaiset. Ja sehän on vain mukavaa! :)

Moi! Tänään mieli oli niin kuin arvelin jo paljon eilistä parempi, ja päätimmekin ottaa Johanin kanssa tästä päivästä mahdollisimman paljon irti. Treenasin aamulla ensin melkein kaksi tuntia peruslyöntejä ja liikkumista korealaisen Yoon kanssa. Lounaan ja pienen levon jälkeen jatkoimme Johanin kanssa tunnin tenniksellä ja reilun tunnin fysiikkatreenillä kuntosalilla. Kehoni onkin nyt siis jonkin verran väsynyt päivän puuhasteluista, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Ilahduttavasti eilisen matsit eivät kuitenkaan sen kummemmin tuntuneet lihaksistossa tänään, ja paikat ovat muutenkin hyvässä kunnossa.

Huomisesta tulee varmaankin vähän kevyempi päivä, sillä ohjelmassa on nelinpelin toinen kierros kiinalaisparia Bai/Ma vastaan. Parini Jun pelaa aamulla ensin oman kaksinpelinsä, minkä jälkeen tuo nelinpeli on kolmantena otteluna kello 10 jälkeen. Tarkoitukseni on vetää Johanin kanssa vähän tavallista pidempi lämmittely aamulla ja jättää ilta vapaaksi.

Tästä päivästä ei jotenkin jäänyt sen enempää kerrottavaa, joten täydennetään päivän kirjoitusta vaikkapa vielä loppuun kahdella kuvalla hotellistamme. Tenniskeskuksen päärakennuksessa sijaitseva hotellirakennus on aika suuri, ja sen sisäänkäynti näyttää tältä.

Oven sisäpuolella näkymä on tällainen aika juhlava ja avara. Pahoittelut näköjään vähän tärähtäneestä kuvasta.

Sen kummemmitta puheitta siirryn nyt kuitenkin katsomaan koneeltani Top Gearin uusimman tuotantokauden jaksoja, minkä jälkeen on varmaankin jo aika mennä nukkumaan. Huomiseen!

Raaka on peli tennismaailmassa. Itseluottamukseni, fiilikseni ja ennen kaikkea pelini oli huippuiskussa, mutta siitä huolimatta jouduin tänään poistumaan kentältä lievästi ilmaisten pettyneenä. Tein kaiken mitä pystyin ja osasin yrittäen viimeiseen asti, mutta en vain saanut puristettua voittoa irti. Tärkeissä paikoissa tuli liikaa ikäviä virheitä, jolloin huolella luotu pohjatyö valui uudestaan ja uudestaan hukkaan. Hattua täytyy kuitenkin nostaa myös vastustajalle, sillä hän pelasi ennakkoluulottomasti ja tasaisen korkealla tasolla koko ottelun alusta loppuun saakka.

Aloitin ensimmäisen erän todella räväkästi lyöden kolme winneriä ensimmäisissä kolmessa pisteessä, mutta jäykistyin sen jälkeen aavistuksen, enkä saanut aina yhtä ihanaa murtoa otettua heti kättelyssä. Pidin kuitenkin omat ensimmäiset syöttöni vaivatta ja hallitsin hienoisesti peliä. Pelintaso oli ottelun alussa suorastaan ernomainen pitkien pisteiden päättyessä jatkuvasti huippusuorituksiin, ja sainkin hienolla pelilä murron aikaiseksi 2-2 -tilanteessa. Tuon jälkeen minulle sattui oikeastaan koko ottelun ainoa selkeä pieni fokuksen katoaminen tehdessäni kaksi helppoa virhettä oman syöttöni alkuun. Seivasin 15-40 -tilanteessa ensimmäisen breikkipallon, mutten saanut toisessa tapettua volleyta, ja Chang ohitti tilanteen tasoihin. Tuon jälkeen molemmat pitivät syöttönsä varmasti, kunnes minulla oli jälleen murtomahdollisuus 4-4 -tilanteessa. Chang selvitti sen kuitenkin hyvällä pelillä ja piti lopulta syöttönsä. 4-5 -tilanteessa pääsin nopeasti 30-0 -johtoon, mutta se ei riittänyt. Yksi huolimattomuusvirhe ja Changin kaksi hyvin pelattua kämmenkuvioa toivatkin yhtäkkiä hänelle eräpallon. Syötin siinä hyvän ykkösen, jonka perään löin Changin korkeasta palatuksesta inside-out-kämmen-drive-volleyn keskelle sivurajaa, mutta niin vain linjatuomari huusi sen leveäksi minun jo kääntäessä selkäni ja valmistautuessa seuraavaan pisteeseen. Nopeasti se taas kävi. Erä tuntui olevan ihan hallussa, mutta minuutti sen jälkeen istuinkin penkillä ihmettelemässä, että mites tässä nyt näin kävi.

Pysyin koko ottelun ajan rauhallisena ja luottavaisena, joten en antanut ensimmäisen erän tappion häiritä sen kummemmin. Aloitin toisen erän jälleen väkevästi, mutten saanut käytettyä breikkipalloani ensimmäisessä gamessa. Pidin tuon jälkeen tiukasti, mutta niin teki Changkin. 1-2 -tilanteessa pelasin sitten kuitenkin tosi huonon syöttövuoron tehdessäni kaksi helpohkoa kämmenvirhettä peräkkäin 30-30 -tilanteessa, ja tilanne alkoi jo vähän huolestuttaa. Tsemppasin kuitenkin edelleen täysillä ja sain kuin sainkin käännettyä seuraavan gamen itselleni rohkealla pelillä. Pidin sen jälkeen taas pienen jännityksen jälkeen ja tasoitin näin tilanteen. Seuraavat pidot olivat melko selkeitä, mutta 4-4 -tilanteessa pääsin hyvällä pelillä jo 0-30 -tilanteeseen haistelemaan murtoa, ilman tulosta kuitenkin. Pidin perään tärkeästi, mutta niin teki Changkin. 5-6 -tilanteessa hävisin tärkeän ensimmäisen pisteen, mutta tsemppasin kovaa ja sain käännettyä gamen pidoksi yleisön kerääntyessä paikalle seuraamaan todella tiukkaa ja korkeatasoista vääntöä. Vuorossa oli siis tie break.

Tunsin itseni henkisesti vahvaksi heti tie breakin alusta asti ja otinkin homman haltuun. Kaksi rystywinneria, hyvä syöttö ja pakotettu virhe Changin kämmeneltä siirsivät minut 4-0 -johtoon. Löin sen jälkeen kuitenkin kaksi kämmentä vähän huonoilla osumilla ulos, mutta tärkeä ykkössyöttö ja seuraavan pisteen upea rystylinja siirsivät minut taas turvallisen tuntuiseen 6-2 -johtoon. Chang pelasi ensimmäisen eräpalloni hyvin kämmeneni karatessa hieman, minkä jälkeen syötin 6-3 -tilanteessa ottelun toisen kaksoisvirheeni. 6-4 -tilanteessa pelasin täysin oikein, mutta Changin mahtava kämmenohitus vei pisteen Kiinalle. Neljäs eräpallo meni samaan osoitteeseen Changin kämmenmyllyllä, ja näin sitä oltiinkin taas tasoissa. Tein 6-6 -tilanteessa palautusvirheen, mutta tsemppasin seuraavassa pisteessä hullun lailla kieltäytymällä tekemästä virhettä ja seivasin näin Changin ensimmäisen matsipallon. Sain hyvällä rystyhyökkäyksellä viidennen eräpallon, mutta Chang pelasi siinä tutun syöttö ulos, kämmen linjasta läpi -kuvion. 8-8 -tilanteessa Chang piti syöttönsä mutta pitkä matsipallo ja Changin leveä kämmen toivat pelin taas tasoihin puoltenvaihdon ajaksi. 9-9 -tilanteessa nähtiin sitten vuorostaan taas vähän draamaa, kun kakkossyöttöni tuomittiin leveäksi päätuomarin toimesta vasta sen jälkeen, kun Chang alkoi protestoida pallon olleen ulkona. Mutta eipä siinä yllättäen auttanut minun mutinani mitään, vaan homma jatkui. Seivasin taas yhden matsipallon pitkän rallin päätteeksi, mutta missasin 10-10 -tilanteessa harmittavasti palautukseni aavistuksen leveäksi. Seuraava matsipallo nollaantui hyvällä syötöllä, minkä jälkeen Changin rysty verkkoon toi minulle jo kuudennen eräpalloni. Palautukseni jäi kuitenkin vähän liian lyhyeksi, enkä pystynyt enää toipumaan siitä. Tie breakin neljännen puoltenvaihdon jälkeen löin harmittavasti ottelun huonoimman volleyni pallon pudotessa lähes omiin jalkoihini, ja lopulta Chang sai kaivettua viidennessä matsipallossaan esille sellaisen kämmenen, jota en saanut enää ihan toimitettua takaisin rajojen sisäpuolelle. Kaksi tuntia vääntöä tenniskentällä tuloksena 0 pistettä ja armoton hatutus. Voisi sitä päivänsä varmaan paremminkin viettää?

Tai sitten ei. Monestihan sitä oppii tappioista enemmän kuin voitoista, mutta ei se ainakaan näin lyhyellä palautumisajalla poista sitä harmitusta, mikä päässäni nyt on. Kaiken piti olla kunnossa, ja niinhän se olikin, mutta silti se kaikista tärkein eli voitto jäi uupumaan. Tuntuu tosi tylsältä, että kaiken sen viime viikkoina tekemäni työn jälkeen häviän ottelun, joka minun olisi pitänyt pystyä voittamaan. Tie breakeja ei pitäisi hävitä 6-2 -johdosta, eikä minun pitäsi edes päästää vastustajaa noin lähelle voittoa. Voitto, voittaminen. Voi olla, että psykologini sanoisi tähän, että olen ajatellut ja ajattelen liikaa voittamista sen sijaan, että keskittyisin tekemään kaikkeni. Mutta nimenomaan sitä voittoahan kaikki janoavat. Tulin näihin kisoihin voittamaan, en suorittamaan tai antamaan kaikkeani. Tiesin jo tänne lähtiessäni, että kaikki muu kuin kisan voitto tulee olemaan minulle pettymys. Uskoin kuitenkin sataprosenttisesti tuohon voittoon. Ja niin uskon kaikkien tiimin jäsentenikin uskoneen. Kaikki odottivat minulta voittoa. Jopa kaaviossa minut on laitettu 1-sijoitetuksi eli suurimmaksi voittajasuosikiksi. Minun piti olla paras pelaaja tässä kisassa. Mutta niin vain istun ensimmäisen kierroksen jälkeen ypöyksin täällä hotellihuoneessani ympärilläni käyttämättä jääviä pelipaitoja ja kenkiä murehtien tätä pettymystä ja miettimässä elämän syviä mietteitä. Olen pettynyt itseeni. Olen pettänyt tiimini. Miten tässä kävi näin?  Miksi tässä kävi näin? Olen epäonnistunut. Olen häviäjä. Tennis on syvältä. Elämä on syvältä. Siltä minusta nyt tuntuu.

Tiedän kuitenkin, että niin kuin niin monessa muussakin asiassa, aika parantaa. Huomenna mieleni ei ole enää alkuunkaan yhtä maassa kuin nyt, oloni on pirteämpi ja alan jo pikkuhiljaa odottaa seuraavan viikon kisaa näyttääkseni kaikille kaapin paikan. Mukaanlukien itselleni. Fiilikseni ampaisivat jo askeleen oikeeseen suuntaan nelinpelissä, jossa käänsimme Woong-Sunin kanssa kolmannen erän tie breakin 3-7 -tappioasemasta voittoon. En ottanut nelinpelistä sen suurempia paineita, vaan lähdin kentälle pelaamaan rennosti yrittäen iloita ja nauttia pelaamisesta. Yleensä kaikki sujuu paremmin, kun yrittää pitää hymyn huulilla. Olen ollut viimeiset pari viikkoa tosi hyvällä tuulella, joten yritän päästä tämän kuilun yli nopeasti takaisin tuohon samaan hyvään tekemisen fiilikseen. Jos joku on varma, niin se on ihan varma, että pelini tulee taas pian kulkemaan matseissakin ja pisteitä tulee ropisemaan ATP-tilille entistäkin enemmän. En saa antaa tällaisten yksittäisten tapahtumien vaikuttaa muuten kuin lisää nälkää ja näyttämisenhalua tuoden. Seuraavalla kerralla olen vieläkin vahvempi. Seuraavalla kerralla pelaan vieläkin tarkemmin. Seuraavalla kerralla otan ne tärkeät pallot. Seuraavalla kerralla murskaan vastustajani. Seuraavalla kerralla voitan.

Matsit lähestyy ja fiilis nousee. Näinhän se monesti tuppaa menemään. Treenasin tänään taas kaksi kertaa tennistä, aamulla kiinalaisen Bain ja iltapäivällä nelinpeliparini korealaisen Junin kanssa. Tuntuu siltä, että pelini tuntuu vain koko ajan paremmalta ja että kolmen viikon treenijakso kotona on todella tuottanut hedelmää. Lyöntini ovat sanoisin jopa paremmassa kunnossa kuin koskaan, eikä kehossani ole myöskään mitään vikoja tai kipuja. Ehkä se viimeinen terävyys liikkumisessa on vielä antanut odottaa itseään, mutta uskoisin senkin löytyvän tässä hyvinkin pian. Treenasimme tänään Johanin kanssa taas aamutreenin jälkeen kahdestaan 45 minuuttia hyökkäys- ja tappolyöntejä, jotka toimivatkin iltapäivällä todella hyvin hakatessani neluriparini maanrakoon. Kai se siis on vain niin, että treenaaminen tuottaa tulosta. :)

Iltapäivätreenin jälkeen suuntasimme vielä kuntosalille tekemään perushyvän keski- ja ylävartalotreenin, jonka tavoitteena on lähinnä ylläpitää treenijaksolla saatua lihasvoimaa. Tein myös jaloille pari vahvistavaa harjoitetta, joiden tarkoitus on puolestaan pitää vammat loitolla vahvistaen äskettäin havaittua heikkouttani gluteus minimus lihaksessa pakaran alueella. Tässä pari kuvaa paikallisesta kuntosalista.

Samassa rakennuksessa salin kanssa sijaitsee myös neljä tenniskenttää, kaksi squashkenttää, neljä pyötätennispöytää sekä uimahalli. Kiinalaiseen tapaan hallin sisäänkäynti ei ole siitä vaatimattomimmasta päästä.

Mutta joo, tämä päivä meni siis juuri niin kuin oli suunnitelmissa ellei jopa paremmin, joten huomenna on aika aloittaa tositoimet. Saan kaksinpelin ensimmäisellä kierroksella vastaani kiinalaisen Chang Yun, joka ei missään nimessä ole helppo vastustaja. Hän voitti pari viikkoa sitten futuren Japanissa eli tämänhetkinen kunto on kunnossa, ja sen lisäksi hänen pelinsä on vastustajan kannalta jopa vaarallisen iso. Silloin kun se kulkee, on melkeinpä kuka tahansa verkon toisella puolella vaikeuksissa. Tavoitteeni on kuitenkin huomenna olla antamatta Changille mahdollisuutta pistää myllyä pyörimään pitämällä oma temponi riittävän korkeana ja pelini tarpeeksi aggressiivisena. Lyöntini ovat nyt siinä kunnossa, että pystyn ratkomaan pisteitä itse paremmin kuin aikaisemmin, joten yritän käyttää tuota mahdollisuutta hyväkseni tavallista enemmän. Myös syöttööni on tullut tehoa ilahduttavasti lisää uuden ponnistuksen myötä, ja jos vain saan ykkösiä tarpeeksi kenttään, on minua varmasti vaikea murtaa. Olen sitä mieltä, että henkisesti olen myös edellä vastustajaani, mikä pitää myös näkyä pelissä. Vaikka Chang aloittaisi kuinka hyvin, tulee minun pitää pääni kylmänä ja luottaa siihen, että oma pelini on pitkässä juoksussa parempi ja tulen kyllä voittamaan ottelun kunhan vain tsemppaan täysillä ja teen parhaani. Toisaalta myös paineet voitosta ovat minulla, mutta en aio antaa sen häiritä.

Ottelumme on huomenna ohjelmassa jo päivän ensimmäisenä matsina kello 10 (Suomen aikaa klo 5), mikä tarkoittaa aikaista aamuherätystä. Nelinpelin koko ensimmäinen kierros pelataan huomenna, joten myös tuossa pelimuodossa olen huomenna tulossa. Vastustajat siinä ovat kiinalainen Wu Di ja korealainen Yoo Daniel. Nyt siirryn kuitenkin tästä untenmaille, joten tavataan taas huomenna toivottavasti samanlaisissa positiivisissa tunnelmissa!

PS. Tuolla kommenttiosastossa kysyttiin jokunen aika takaperin olenko koskaan käynyt St. Martinin saarella katsomassa lentokoneiden laskuja todella matalalta uimarannan yli. Tässä todiste siitä, että kyllä olen, vaikka aikaa siitä on jo muutama vuosi vierähtänytkin! :)

Ni hao ja terveiset vaihteeksi Kiinasta! Matka tänne Chengduun sujui todella sujuvasti ja nopeasti. Kävelin Amsterdamissa suoraan portilta portille, minkä jälkeen yölento Chengduunkin meni hujahduksessa ohi hyvin nukkuessa. Tämä oli ensimmäinen kertani KLM:n kaukolennolla, mutta hyvän kokemuksen jälkeen lennän kyllä mielelläni jatkossakin heidän koneillaan. Paikkani AMS-CTU -lennolla oli erittäin mukavasti Economy Comfort osastossa lähellä koneen etuosaa, joten nukkuminen oli suuremmasta jalkatilasta ja penkin kallistumisesta johtuen helppoa. Tässä kuva penkiltäni, huomaa jumbojetin erikoisuus eli alakerran etummaisen penkkiosaston jatkuminen ihan koneen keulaan saakka. ;) Ja myös KLM:n oma erikoisuus eli pitkittäin sijaitsevat keittiötilat minun penkkiosastoni oikealla puolella. (Sorry lentokonehöpinöistä niille, jotka eivät ole yhtä kiinnostuneita kuin minä (eli about kaikille muille))  :D

Saavuimme tänne Chengduun siis eilen alkuiltapäivällä. Otimme lentokentältä taksin, jonka kuskin kanssa oli tuttuun tapaan taas suuria vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen määränpäästämme. Printtasin kotona paperille hotellin kuvan, nimen ja osoitteen kiinaksi sekä vielä kaiken lisäksi kartan, jossa näkyy sekä lentokenttä että hotelli, mutta kuski ei vain ymmärtänyt mihin halusimme mennä. Soitto kännykällä hotellin receptioniin ja matkan varren parilta ohikulkijalta saadut neuvot auttoivat meidät kuitenkin lopulta yli tunnin jälkeen oikeaan osoitteeseen. Linnuntietä matkaa olisi ollut noin 6km, mutta autoteitäkään pitkin tuon matkan ei luulisi kestävän ihan noin kauaa. Hintaakin tuli samalla vähän lisää, mutta pääsimmehän kuitenkin siis perille.

Saimme tällä kertaa Johanin kanssa huoneet tenniskompleksin päärakennuksesta, jossa huoneet ovat ihan viiden tähden tasoiset. Tässä kuva sisäänkäynniltä.

Käytävän päästä alkava itse huone on tilava ja “pehmeästi” sisustettu, eikä sängyn koossakaan ole valittamista. :P

Myös kylpyhuone on iso kuin mikä. Se on jaettu sisältäkin kolmeen osaan, joista vessaan ja suihkuun on vielä omat ovet. Pitää varmaan kokeilla myös tuota suurta ammetta jossain vaiheessa seuraavien kahden viikon aikana. :)

Nyt kun olen samassa paikassa sen verran pitkään päätin panostaa myös aloilleen asettumiseen viikkaamalla kaikki vaatteet siististi kaappeihin ja ripustamalla paidat henkareihin. Järjestin kengätkin riviin “sisääntulokäytävään” ja siitähän muodostuikin hauskan näköinen jono. Ei ihme, että vaaka Helsinki-Vantaalla näytti taas matkatavaroideni yhteispainoksi yli 40kg…

Mutta pääsimme me Johanin kanssa kyllä toki itse asiaankin jo eilen, eli kävimme lyömässä aika tarkalleen tunnin illalla. Ulkona satoi hieman, joten pelasimme katetuilla semi-indoor kentillä, mikä ei kuitenkaan menoa sen kummemmin haitannut. Hioimme syöttöä ihan reilusti loppuun, sillä olemme viilanneet sitä nyt taas vähän uuteen uskoon. Tuon taka- eli oikean jalkani syötössä noston jälkeen vasemman rinnalle, mutta tuo tapahtui aikaisemmin aina laahamalla jalkaa ja monesti aika hitaasti. Näin ollen oikea jalka ei välillä ehtinyt kunnolla ponnistukseen mukaan. Muutimme alkuvuodesta käden toimintaa vähän ripeämmäksi noston aikana ja nyt myös siis takajalka sai kokea saman kohtalon. Jostain kumman syystä minulla on nimittäin ollut tapana myöhästyä syötöissäni, vaikka luulisi, ettei tuossa lyönnissä pääsisi paljoa kiirettä syntymään. Nyt kuitenkin yritän siis tuoda oikean jalan vasemman rinnalle nopeammin, mikä mahdollistaa toivottavasti voimakkaamman ja korkeamman kunnollisen kahden jalan ponnistuksen sekä rasittaa vähemmän vasemman jalan polvea, jossa tennispelaajilla tuppaa aika paljon olemaan ongelmia juurikin syötöstä johtuen.

Treenit jatkuivat syvien yöunien jälkeen tänään kahdella treenillä, jotka vedin kiinalaisen hyvän ystäväni Gong Mao-Xinin kanssa. Gong on ollut loukkaantuneena viime kesän lopusta lähtien, mutta nyt hän on tekemässä taas paluuta kentille. Ihan helppoa hänen paluunsa ei tule kuitenkaan olemaan, sillä hän on olkapään takaosan uusineen vamman takia joutunut vaihtamaan upean yhdenkäden rystynsä kahdella kädellä lyötäväksi. Aika haastava vaihdos 24 vuoden iässä! Vaihtoa olisi kuitenkin ollut vaikea huomata ellei sitä olisi tiennyt, sillä sen verran hyvin paukutti Gong uutta rystyään. Hänen kanssaan tulee aina pelattua todella kovalla tempolla, mikä tekee pelille ja liikkumiselle yleensä todella hyvää ennen matseja. Iltapäivällä pelatessamme pisteitä äidyimmekin ihan mahtavaan hurmioon paukutellessamme molemmat kummaltakin puolelta lyöntejämme aivan jäätävällä kovuudella. Treenasimme Johanin kanssa loppuun vielä vähän tappolyöntejä, jotka sujuivat todella hyvin, joten tältä päivältä ei olisi voinut paljon enempää toivoa. Keho tuntuu hyvältä ja peli kulkee, siistiä!

Illalla kävellessämme hotellille fiilis sen kuin parani, kun tällainen keskimääräistä kiinalaisautoa hieman kalliimpi italialaishärkä vähän kaasutteli hotellin edessä. Nappasin siitä kuvan jo kentille päin kävellessä, mutta ei sitä moottoriäänen läpitunkevuutta oikein paikallaan seisovasta autosta ymmärrä. Kyseessä on siis vain Kiinan markkinoilla myytävä nimihirviö Lamborghini Murcielago LP 670-4 SuperVeloce China Edition.

Tuo auto oli paikalla ilmeisesti hotellissa vietettävien häiden takia, mutta ei hääparinkaan autovalinta hirveästi ainakaan hinnaltaan jää Lamborghinin jälkeen. :)

Vaikuttaa myös siltä, että olen päässyt aika kivasti sisään tähän Chengdusta jo viime vuodelta tuttuun mukavaan elämänmenoon. Koko alue on siis rakennettu tenniskenttien ympärille, ja nyt kun vielä asummekin päärkennuksessa ei meidän Johanin kanssa tarvitse oikeastaan liikkua muuta kuin ovesta ulos ja sisään kentillä käydessämme. :) Ravintolakin sijaitsee ihan päärakennuksessa, ja mikäpä olisi sen parempaa kuin suuri seisova pöytä kolme kertaa päivässä yhteishintaan 12€/päivä. Voin siis sanoa, että viihdyn täällä erittäin hyvin. Iltaisin aika kuluu mukavasti musiikkia kuunnellessa, nettiä selaillessa tai useita mukaan ottamiani kirjoja lukiessa. Ei siis muuta kuin täysillä eteenpäin ja toivotaan, että sama fiilis säilyy koko kaksi viikkoa!