Heliövaara – Chvojka 5-7, 5-7

Hävisin harmittavasti eilisen toisen kierroksen karsintaotteluni täällä Wimbledonissa tiukan taistelun jälkeen. Tuntui, etten oikein missään vaiheessa saanut ihan parastani irti, minkä lisäksi molempien erien viimeiset syöttövuorot menivät aika penkin alle. Halusin voittaa todella paljon, mikä ehkä näkyi pienenä väkinäisyytenä pelissäni. Chvojka pelasi tasaisemmin ja ansaitsi lopulta voiton.

Ottelumme alku meinasi venyä pitkälle iltaan, kun kenttämme kolme ensimmäistä naisten peliä kestivät yhteensä yli seitsemän tuntia. Ottelumme vaihdettiin kuitenkin lopulta toiselle kentälle, joten pääsimme aloittamaan kohtuullisen ajoissa vähän kuuden jälkeen. Ensimmäinen erä alkoi tasaisesti molempien pitäessä omia syöttöjään suhteellisen helposti. Suoria syöttöpisteitä ei välttämättä tullut kummallekaan mitenkään erityisen paljon, mutta takakentän ralleissa syöttäjä sai jatkuvasti pidettyä hyökkäysasemansa pakottaen palautuspelaajan virheisiin. Ottelun ensimmäinen breikkipallo nähtiin 3-4 -tilanteessa, mutta sain sen seivattua ja tasoitettua tilanteen heti perään. En saanut oikein luotua tarpeeksi painetta Chvojkan syöttövuoroissa tehdessäni aina yhden tai kaksi turhaa virhettä per palautusgame, ja lopulta nuo pari virhettä osuivat myös omaan syöttövuorooni 5-6 -tilanteessa. Ensimmäisen erän häviäminen oli hieman turhauttavaa, mutta toisaalta jaksoin olla luottavainen, että saisin vietyä matsin kolmanteen erään.

Toisessa erässä yritin taas keskittyä huolellisesti minulle jostain syystä vaikeaan erän ensimmäiseen syöttövuoroon ja sainkin sen pidettyä. 1-2 -tilanteessa en kuitenkaan enää onnistunut tekemään samaa, vaan Chvojka sai murron tehtyäni jälleen pari tyhmää ratkaisua. Tsemppasin kuitenkin kovasti ja sain pienen raivon siivittämänä murrettua heti takaisin kovan taistelun jälkeen. Ilta alkoi tässä vaiheessa ottelua jo hieman hämärtyä, ja kun ilma oli viileä, alkoi nurmen pintaan tiivistyä kosteutta. Tämä teki liikkumisesta tosi hankalaa ja melkeinpä kaikki pelaajat kaatuilivat muutamaan otteeseen. Minä tunnun kuitenkin monesti kaatuilevan vähän keskimääräistä enemmän ja liukastuinkin 2-3 -tilanteessa sillä seurauksella, että viime viikolla saamani iso haava polvessa aukesi kokonaan uudestaan ja jouduin kutsumaan lääkärin kentälle veren valuessa taas vuolaasti pitkin säärtä. Puhdistuksen ja teippauksen jälkeen pystyin kuitenkin jatkamaan pelaamista, vaikka polveen sattuikin jalkaa taivuttaessa aika paljon. Pidin medicalin jälkeen syöttöni tyylikkäästi, mutten valitettavasti saanut käytettyä murtopalloani seuraavassa gamessa palatukseni jäädessä verkkoon. Liukastelin edelleen aika paljon ja pelästyin myös kerran satuttaneeni nivustani verkollenousutilanteessa, mutta selvisin onneksi säikähdyksellä. Molemmat pitivät tämän jälkeen syöttönsä helposti, kunnes 4-5 -tilanteessa jouduin pelastamaan yhden matsipallon hyvällä verkollenousulla ja smashillä. Sain jälleen yhden murtopallon 5-5 -tilanteessa, mutta tällä kertaa rystylinjani jäi pitkän pisteen jälkeen verkkoon. 5-6 -tilanteessa pelasin ensimmäisen erän tapaan jälleen vähän huonomman gamen tehden rystyltä kolme virhettä ja näin ottelu valui vääjäämättä vastustajalle. Tunsin lähes epäuskoa matsipallon jälkeen, mutta niin vain kisani päättyivät tällä kertaa tähän.

En siis voi oikein olla tyytyväinen esitykseeni, sillä melkein jokaisella osa-alueella olisi ollut ainakin hieman parannettavaa. Tsemppasin täysillä ja löin lyöntejäni hyvin läpi pallosta, mutta virheitä tuli vain liikaa. Monet virheistä johtuivat huonosta tasapainosta, jonka jatkuva liukastelu aiheutti, mutta ehkä turhauduin myös välillä hakemaan liian vaikeita ratkaisuja, kun en meinannut saada tapettua palloja oikein millään. Peruslyöntipelissä ainakin nämä Roehamptonin ruohokentät ovat todella hitaat pallon lähes kuollessa pompussa, eikä yläkierteillä kyllä saa oikein mitenkään lyötyä palloa läpi. Käytinkin tänään paljon tavallista enemmän slaissia onnistuen siinä kiitettävästi, mutta ratkaisupaikoissa minun olisi pitänyt pystyä olemaan terävämpi. Syöttöni toimi ihan kohtalaisesti, ja vaikka suoria pisteitä tuli ihan mukavasti oli ykkösen prosentti välillä liian matala. Tein taas myös pari tuplaa liikaa. Palautukset sen sijaan menivät aika hyvin saadessani jatkuvasti pallot takaisin kenttään hyvällä painolla. Palautuksissa auttoi selvästi se, että näin 90% kerroista heti Chvojkan nostosta mihin hän tulee syöttämään. Mutta palautusgameissa peruspeli ei valitettavasti ollut riittävän hyvää saadakseni aikaan enemmän murtoja. En saanut palloja tapettua enkä oikein pysynyt verkolla pystyssä, joten jouduin perustamaan pisteiden voittamisen enemmänkin Chvojkan virheisiin. Se ei tällä kertaa riittänyt, joten ei auta muu kuin treenata lisää, jotta seuraavalla kerralla tulos on erilainen. Yksi voitto ensimmäisessä ruohoturnauksestani moneen vuoteen on kuitenkin ihan kohtuullinen suoritus, joten siinä mielessä voin olla kisaan ihan ok tyytyväinen.

Matkustankin nyt heti tänään pariksi päiväksi kotiin treenaamaan ennen kuin lähden viikonloppuna kohti Saksaa. Pelaan seuraavaksi Marburgin challengerin Frankfurtin lähellä, ja nousen kaiken järjen mukaan siellä pääsarjaan nykyiseltä kolmannelta varasijaltani. Marburgin jälkeen ohjelmassani on luultavimmin Braunschweigin challengerin karsinnat samassa maassa ennen Båstadin ATP-kisaa.

Lupasin tuossa viime viikolla kirjoittaa jossakin vaiheessa myös pientä analyysiä tämän vuoden ensimmäisestä puoliskosta nyt kun melkein kuusi kuukautta tätä kautta on jo takana. Tietysti päällimmäisenä mielessä on pienet vammat ja sairastelut, jotka ovat haitanneet normaaliharjoittelua ja kisaamista aika lailla. Kasassa on laskueni mukaan vain 37 ATP-pistettä, mikä ei tietenkään ole tyydyttävä määrä, mutta toisaalta positiivista on se, että olen saanut edes joitakin voittoja. Sellainen uusia voittoja ruokkiva selkeä positiivinen jakso viime syksyn tapaan on kuitenkin ollut kadoksissa. Johan ja minä olemme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että lyöntini ovat aivan eri tasolla kuin vaikkapa vuosi takaperin, mikä luo uskoa tulevaan. Kämmen on kehittynyt kaikista eniten ja myös syötön muutettu tekniikka alkaa koko ajan tuottaa enemmän ja enemmän tulosta. Tenniksessä ei kuitenkaan voiteta yhtään matsia hyvillä lyönneillä, mutta tekniikan kasassa pysyminen ja lyöntien vauhdin lisääntyminen auttavat toivottavasti jatkossa pelini kehittymistä oikeaan suuntaan. Uskon myös, että tämän kesän pidempi massakenttäkausi auttaa viemään peliäni uudella tasolle. Olen hävinnyt tänä vuonna monta tiukkaa matsia, jotka minun olisi mielestäni pitänyt voittaa, mikä tietysti harmittaa. Kuka tietää mitä olisi tapahtunut jos olisin esimerkiksi Kyotossa voittanut kaksi pistettä enemmän Sam Grothia vastaan tai selvittänyt ensimmäisen kierroksen Chengdun futuressa. Voi olla, että tilanne olisi täysin erilainen, mikä vain osoittaa kuinka pienestä tämä homma on kiinni. En kuitenkaan ota mitään turhia paineita, että nyt pitäisi alkaa menestystä tulla, vaan uskon vakaasti, että menestys kyllä tulee, kun vaan jaksan tehdä kovasti töitä treeneissä ja matseissa. Tärkeintä olisi kuitenkin nyt pysyä terveenä, jotta harjoittelu ja kisaaminen onnistuvat suunnitelmien mukaan vuoden toisella puoliskolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *