Federer Pysyy Täydellinen Voittaa Chung

Federer tappoi kaksi kärpästä yhdellä iskulla keskiviikkona. Ensinnäkin, hän pysyi voittamaton kausi, yhteensovitus hänen pisin putki aloittaa kausi (2006). Toiseksi, hän lukittu No. 1 ranking ainakin Miami (joka tuo hänet ennätys 308 viikkoa).

Nyt 20-kertaa Grand Slam mestari voi asettaa katseensa ennätys 6 BNP Paribas Auki. Hän tapaa sijoittamaton Borna Coric semifinaali lauantaina. Puolivälierissä alemmalla puoliskolla miesten kaksinpelin nye lån 2018 arvonta suoritetaan perjantaina iltapäivällä Indian Wells.

 

Virstanpylväitä vain pitää tulossa.

Joten ei ylevä tennis.

Rematch yksi tämän vuoden Australian Open semifinaali, Federer haastoi aikaisin 21-vuotias korealainen, ja piti keksiä innoittamana tennis sää puolivälissä ottelu haaste. Jälkeen storming ulos 3-0 johtoon, Chung, silmiinpistävää pallon kanssa vakavia pop, kelataan Federer hieman ja sai takaisin palvella kiitos tauko viides peli. Mutta raskas paine on mukana Federer olisi pian, koska Chung horjua kun palvelevat pysyä hengissä asettaa toisen kerran.

Opportunistinen Federer jatkoi pidätellä Nro 23-siemen toisesta, mutta hän piti työtä erittäin vaikea pitää vuonna ensimmäinen peli, joka näki hänet pelastaa neljä taitepisteissä.

Että pitää todistaa ratkaiseva Federer on psyyke, ja deflaattorin Chung, joka oli rikki toisen pelin ja koskaan todella lähellä tasa-arvoisesti Federer jälleen – læs mere om emnet.

Helsinki, Suomi

Hei! Kotimatka Kiinasta ei sujunut ihan nappiin, mutta pääsin kuitenkin lopulta kotiin tiistai-iltana. Jouduimme jäämään ensin Pekingiin yöksi maanantaina, kun lentolippujen ostamisessa oli hämminkiä. Tiistaina lentoni Pekingistä Moskovaan myöhästyi sitten sen verran, etten ehtinyt enää illan viimeiselle Helsingin jatkolennolle. Aeroflot järjesti minut kuitenkin onneksi kotiin myöhemmällä lennolla Tukholman kautta, eikä minun tarvinnut jäädä Moskovaan yöksi. Matkustaminen kesti kuitenkin yhteensä puoli vuorokautta, mikä ei ollut ihan optimaalista.

Pääsin keskiviikkona heti lääkäriin kotiin päästyäni, mikä oli hyvä juttu. Aluksi arveltiin, että kylkiluukin olisi saattanut murtua, mutta nopeiden tutkimusten jälkeen se teoria hylättiin ja epäilyt siirrettiin vatsalihasvammaan. Varmuuden vuoksi päätimme ottaa kyljestä magneettikuvat, joiden tulokset selvisivät seuraavana päivänä. Kuvista näkyi selvästi, että sisemmässä vasemmanpuoleisessa vinossa vatsalihaksessani oli venähdys yhdennentoista, eli toiseksi alimman, kylkiluun kohdalla. Venähdys oli tapahtunut hyvin lähellä kohtaa, lainaa helposti jossa lihas kiinnittyy luuhun, minkä takia myös kylkiluussa oli hieman turvotusta. Vamma oli siis aika lailla odotetunlainen, ja valitettavasti sen paraneminen vie jonkin aikaa. Alustavien arvioiden mukaan minun pitää olla pelaamatta noin neljä viikkoa, mikä tuntuu tietysti tosi pitkältä ajalta tässä vaiheessa kautta. Tarkkaa aikaa lajitreenaamisen aloittamiselle on tässä vaiheessa kuitenkin vielä mahdoton sanoa, mutta varmaankin joskus toukokuun puolivälin hujakoilla kuulostaisi realistiselta.

Kylkeni oli ensimmäiset päivät aika kipeä ja se haittasi ihan jokapäiväistä elämääkin aika paljon. Kaikki vartalon kierrot ja taivutukset tekivät pahaa, kuten myös jalan nosto ja ihan vaikkapa tavallinen juokseminen. En siis voi tehdä tällä hetkellä juuri mitään, ja lepäänkin vain ihan rauhassa nyt vielä muutaman päivän, mikä voi tehdä keholle ja mielelle ihan hyvääkin. Edessä on kuitenkin vielä pitkä kesä ja syksy, joiden aikana pidemmän levon pitäminen tulee olemaan haastavaa.

Kylkeeni laitettiin nyt kinesioteippi, joka pitää kivun uskomattoman hyvin poissa. Pystyn jo liikkumaan melkein normaalisti, enkä varo koko ajan kipeää kohtaa. Tämä nopeuttaa toivottavasti paranemista ja estää varomisen mukanaan tuomat uudenlaiset ongelmat. Tässä kuva kylkeni tämänhetkisistä pirteänvärisistä teippauksista. Myös vanhojen teippien jäljet näkyvät aika hyvin tai suomi! 🙂

Seuraavat päivät blogissani on varmaan aika hiljaista, mutta kerron varmasti taas kuulumisia ja fiiliksiä, kun pääsen taas harjoittelun makuun kentän ulkopuolella. Tennistreeni saa vielä odottaa, mutta eipähän pitäisi ainakaan intoa puuttua sitten, kun pääsen taas lyömään palloa.

Tähän loppuun haluaisin laittaa vielä tällaisen hauskan nostalgiakuvan. Olen siivoillut tänään kaappejani, joista löytyi aika monta vanhaa mailaa, ja makeasti ihan ensimmäisiä mailojani lukuun ottamatta kaikkia käyttämiäni malleja tuli vastaan ainakin yksi kappale. Tässä siis viimeiset kahdeksan käyttämääni mailamallia järjestyksessä. Kuka tunnistaa ja osaa nimetä ne kaikki? 😉

Chengdu, Kiina

Moi! Ei ehkä olisi kannattanut tänään nousta sängystä ollenkaan. Olimme noin puolessa välissä aamutreeniä slovakialaisen Capkovicin kanssa, kun rystykulmaan mennessäni tunsin vihlaisun vasemmassa kyljessäni. En sen jälkeen pystynyt oikein kiertämään vartaloa tai taivuttamaan ylävartaloa oikealle sivulle, joten päätimme jättää treenit kesken. Kävelin samantien fysiolle, joka näki jo silmämääräisesti, että vasen kylki on hieman pullistunut ja siellä on varmaankin tapahtunut jonkinlainen venähdys tai revähdys poikittaisissa vatsalihaksissa. Laitoimme heti kyljen jäihin ja vartin jäädyttämisen jälkeen vaihdoimme jäiden tilalle jonkinlaisen voiteen vad betyder lån utan uc?

Valitettavasti tilanne vaikuttaa nyt siltä, ettei minun kannata riskeerata terveyttäni tämän enempää, vaan on parasta tulla takaisin kotiin selvittämään vamman vakavuus. Vetäydyin sekä kaksin- että nelinpelistä tältä viikolta, ja lennän nyt jo tänään illalla kotiin tutkituttamaan kyljen tilanteen. Tämä oli tietysti minulle valtava pettymys, mutta ei kai tässä sen kummempaa ole tehtävissä. Katsotaan, milloin keho on taas pelikunnossa, ja isketään sitten taas uudestaan.

Helsinki, Suomi

Hei taas kaikille! Kevät tulee ja mieli virkistyy, mutta valitettavasti en ole vielä päässyt aloittamaan treenaamista kylkivamman jäljiltä. Vinon vatsalihakseni venähdyksestä/repeämisestä on nyt kulunut tasan kolme viikkoa, mikä on kyllä tuntunut tosi pitkältä ajalta. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa koko ajan, mutta ärsyttävän hitaasti. Kärsivällisyys palkitaan kuitenkin varmasti myöhemmin, kun saan tämän vamman kunnolla hoidettua kerralla pois.

Tällaisessa tilanteessa paras hoito on lepo, joten en ole voinut kovin paljoa tehdä mitään. Vatsalihakset kun ovat mukana voimakkaasti lähes kaikessa tekemisessä. Olen käynyt intensiivisesti fysioterapiassa, jossa olemme muun muassa korjanneet pikkuhiljaa seisoma-asentoani sekä selän kumarrusten ja taivutusten ergonomiaa. Alaselkäni on monesti vähän liikaa notkolla, mikä aiheuttaa hieman liikaa rasitusta useassa kohdassa keskivartaloa. Eli siis käytännössä olen opetellut seisomisen uudestaan. 🙂 Tällaisten “pienten” asioiden kuntoon laittamiselle on nyt hyvää aikaa, ja toivottavasti tätä kautta voidaan ehkäistä myös tulevia ongelmia. Olen myös saanut kehitettyä olkapäiden ja käsien liikkuvuutta selvästi, mistä on varmasti hyötyä kaikessa tekemisessä.

Erilaisten pienten tekemiemme harjoitusten lisäksi olen myös saanut jokaisella fysioterapiakäynnillä hoitoa uudenlaisella LymphaTouch -laitteella. Laite perustuu alipaineeseen, joka saa imusuoniston toimimaan paremmin ja näin ollen aineenvaihdunnan kiihtymään. LymphaTouch nopeuttaa siten toivottavasti venähdykseni paranemista. Olemme käyttäneet laitetta myös lihaskireyksien poistamiseen trigger-pisteiden kautta sekä myös turvotukseeen pienentämiseen rasittuneissa nivelissäni. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus siis tämä LymphaTouch, joka on tekemässä vauhdilla tuloaan urheilumaailmaan.

Viime viikolla kokeilimme tehdä fysioterapeuttini kanssa vähän enemmän taivutuksia ja kiertoja, mutta kylkeni ei vielä ollut ihan valmis siihen, sillä samana iltana tunsin lihaksen kipeytyneen hieman treenistä. Sain kuitenkin viime viikolla luvan alkaa myös pyöräillä,  ja koska se ei aiheuta mitään kipuja, olen nyt harrastanut sitä sitten ihan reippaasti. Tämä aika vuodesta on hienoa pyöräilyaikaa, ja olenkin nauttinut suunnattomasti käydessäni pyörällä Helsingin monissa minulle ennestään tuntemattomissa upeissa luontokohteissa. En ole varmaan kymmeneen vuoteen ollut kunnolla kotona tähän aikaan vuodesta, kun lehdet puhkeavat puihin ja luonto herää talven jäljiltä, joten olenkin nyt tällä kertaa nauttinut useamman vuoden edestä. Tämä on minusta heti raikkaiden syyspäivien jälkeen vuoden parasta aikaa. 🙂

Kaikista hienointa olisi kuitenkin nauttia tästä kevään tulosta tenniskentällä, mutta se ei valitettavasti ole nyt mahdollista. Näin taas tänään lääkäriäni, jonka kanssa mietimme, että saattaisin kuitenkin jo ensi viikolla päästä aloittamaan lajiharjoittelua. Seuraavasta kisastani en osaa kuitenkaan sanoa mitään, sillä haluan edetä nyt sataprosenttisesti kehoani kuunnellen. Kaikki järjestyy kuitenkin varmasti aikanaan, joten eiköhän niitä kisojakin jossain vaiheessa ala taas tulla vastaan. Hyvää kevätä kaikille ja palataan taas pian!

Chengdu, Kiina

Moi taas! Pari päivää ehtikin jo vierähtää edellisestä kirjoituksestani, mutta ei hätää, täällä ollaan! Nelinpelin semifinaali perjantaina ei mennyt ihan niin kuin olisimme korealaisparini kanssa toivoneet, mutta sellaista se välillä on. Gaot pitivät kaikki omat syöttövuoronsa, kun taas Jun hävisi syöttönsä kerran molemmisssa erissä. Meillä oli kyllä enemmän murtopalloja sekä ensimmäisessä että toisessa erässä, mutta emme saaneet niistä yhtäkään käytettyä. Harmillisen tiukka tappio siis tuloksena ja ensimmäisen kisan pelit päättyivät siihen.

Fiilikseni on kuitenkin nyt taas ihan kohtuullinen pienen levon ja mielen tuuletuksen jälkeen. Vedin perjantaina kevyen fysiikan heti nelinpelin perään, minkä jälkeen pidin loppuillan ja eilisen täysin vapaata. Tuntui, että kehoni alkoi olla aika puhki aika pitkän lepopäivättömän jakson jälkeen, mikä söi sekä terävyyttä että nopeutta selvästi. Väsyneenä tapahtuu myös usein enemmän loukkaantumisia, joten tämä oli helppo päätös. Ei kuitenkaan pelkästään kehon kannalta, sillä myös päälle tekee välillä ihan hyvää ottaa vähän etäisyyttä ainaisesta pallon läiskimisestä.

Vietin eilisen pitkälle iltapäivään asti kirjoja lukien, kunnes päätimme Johanin kanssa hetkeksi ryhtyä leikkimään turisteja. Täällä Chengdussa sijaitsee maailman ainoa erittäin uhanalaisten isopandojen (Giant Panda) hoitolaitos, johon olisimme todella mielellämme menneet, mutta valitettavasti se sijaitsee juuri päinvastaisella puolella kaupunkia. Ajattelin aluksi, että eihan se nyt mikään ongelma ole matkustaa saman kaupungin sisällä, mutta tajuttuani Chengdun olevan vaatimaton 15 000 000 ihmisen pikkukylä, eivät etäisyydetkään silloin liene kovin lyhyitä. Matkaa tuonne pandakeskukseen olisi ollut taksilla ruuhkassa lähemmäs kaksi tuntia suuntaansa, joten jouduimme valitettavasti hylkäämään ajatuksen. Päätimme sen sijaan suunnata vähän lähempänä sijaitsevaan kaupungin keskustaan, jonne ajomatkaa oli vain reilu puoli tuntia. Pyysimme taksia jättämään meidät kyydistä Tianfu aukiolla, jonka ympäristössä kierrellessä aika meni nopeasti. Tässä pari kuvaa Chengdun kaupungista.

Jonkin aikaa keskustaa kierreltyämme illallisaika alkoi kuitenkin uhkaavasti lähestyä, joten aloitimme ravintolan etsimisen. Nähtyämme tämän kyltin, ei meidän tarvinnut kuitenkaan enää epäröidä hetkeäkään, sillä viime syksyn Jakartan muistot olivat vielä kirkkaina mielessä. 🙂

Kutsumme Johanin kanssa Shangri-La -hotelleja toiselta nimeltään paratiiseiksi, mikä kertoo jo aika paljon. Pelkästään sisällä käyminen on kokemus, mutta nämä Shangri-La -hotellien seisovat pöydät ovat kyllä ihan kuin toisesta maailmasta. Yhdeksän erilaista osastoa pullollaan mitä suurempia herkkuja laidasta laitaan eivät voi saada aikaan muuta kuin niin täyteen syödyn vatsan kuin suinkin vain mahdollista. Vietimme ravintolassa lähes kolme tuntia ahmien mitä suurempia lautasellisia ja paha olohan siitä lopulta tuli. Niin kuin aina. 🙂 Mutta eihän sitä voinut mitenkään lopettaa vielä kolmannen jälkiruokalautasen jälkeenkään… 😉

Saavuimme takaisin hotellille siis melko myöhään eilen illalla tyytyväisinä miehinä, mutta samalla kuitenkin valmiina seuraavan viikon koitoksiin. En treenanut tänään aamulla tennistä ollenkaan, vaan halusin hakea kehooni nopeutta ja herkkyyttä yhteensä vajaan tunnin mittaisella koordinaatio- ja nopeustreenillä, joka on ainakin aikaisemmin ajanut asiansa todella hyvin. Nytkin lihakseni tuntuivat treenin jälkeen teräviltä ja valmiimmilta. Minun piti sen jälkeen pelata iltapäivällä Gongin kanssa tennistä, mutta hän joutui valitettavasti jättämään kipeytyneen käden takia treenin väliin, ja sain näin ollen tyytyä Johanin kanssa lyömiseen.

Se on jännä juttu kuinka tuntuma vaihtelee, sillä tänään tenniskentällä lyöntini tuntui tekisi melkein mieli sanoa että huonommalta kuin moneen vuoteen. Maila tuntui ihan vieraalta, grippi kaksi kertaa normaalia paksummalta ja jalat hitailta kuin mitkä. En nähnyt ollenkaan mihin pallo oli tulossa ja millä vauhdilla, joten olin koko ajan väärin sijoittunut, ja sen lisäksi silloin kuin olin vahingossa oikeassa paikassa lentelivät lyöntini ihan mihin sattuu. Löimme Johanin kanssa krossia niin, että sain lyhyistä palloista kääntää linjaa, mutta en meinannut oikeasti saada kolmea lyöntiä peräkkäin kenttään millään. Kaikki oli niin merkillistä, että se oli jopa huvittavaa. Tsemppasin koko ajan ja yritin parhaani mukaan lyödä hyviä lyöntejä, mutta tulos oli lähinnä surkuhupaisa. Jopa Johaniakin alkoi kerran naurattamaan, kun hän näki miten vaikeaa peruslyöminen minulle oli. Itse pidin koko treenin ajan suun hymyssä, sillä eihän siitä olisi mitään tullut, jos olisin alkanut hermostua. Iloisena vain eteenpäin, vaikka olisin juuri lyönyt kolme peräkkäistä kämmentä kolme metriä pitkäksi, kaksi metriä leveäksi ja puoleenväliin verkkoa. Loppua kohti työnteko alkoi kuitenkin tuottaa vähän tulosta, sillä volleyni tuntui jopa hyvältä ja syöttö suorastaan erinomaiselta. Pääsin syötössä lyömään todella ylhäältä ja sain käden pidettyä ihailtavan rentona. Pallo lähti todella kovaa ja kaiken lisäksi vielä lähes täydellisesti ruutuun.

Lähtökohdat seuraavan viikon kisaan ovatkin siis taas vähän erilaiset. Uskon kuitenkin, että tämänpäiväinen tuntumattomuus on huomenna jotakuinkin poissa ja lyöntini tippuvat jo ihan kohtuullisesti kenttään. Eihän yhden lepopäivän, saati sitten viikon, pitäisi saada tällaista aikaan, mutta tennis on silloin tällöin kyllä merkillinen laji. Vedin tänään illalla vielä hyvän tunnin fysiikkatreenin päälle huolelliset huoltavat palauttelut ja venyttelyt, joten kehon pitäisi kyllä olla hyvässä kunnossa. Eiköhän se lyöntituntumakin sieltä huomenna tai sitten viimeistään ylihuomenna löydy. 🙂 Palataan!

Heliövaara/Hubble – Navarro/Trujillo-Soler 3-6, 6-3, 3-10 / Braunschweig, Saksa

Hei taas! Niin kuin otsikosta saattaa voida päätellä, olen jo uudella kisapaikalla valmistautumassa seuraavaan kisaan. Hävisimme eilen aussiparini kanssa nelinpelin kvartsin tiukan taistelun jälkeen kolmessa erässä, mikä tietysti jäi vähän harmittamaan. Varsinkin kun tuntui, että olin ensimmäisessä ja kolmannessa erässä ottelun heikoin lenkki. Toinen erä oli hurjaa taistelua puolin ja toisin pisteiden venyessä monesti huikeiksi taistelupalloiksi, mutta valitettavasti kolmannen erän tie breakissa espanjalaiset terästivät otettaan minun tehdessäni pari ratkaisevaa virhettä verkolla. Adam Hubblen kanssa oli kuitenkin tosi kiva pelata ja toivonkin, että tulemme pelaamaan jatkossa uudestaan verkon samalla puolella.

Tästäkin tappiosta oli kuitenkin löydettävissä jotain hyvää, sillä ehdin nyt pelaamaan karsintaa tänne Braunschweigin isoon challengeriin. Olisin päässyt tällä viikolla pääsarjaan Romanian challengerissä, mutta valitsin tällä kertaa näin. Romanian Aradiin olisi ollut todella hankala päästä varsinkin tähän Braunschweigiin verrattuna ja myös jatko tästä kisasta Båstadiin on paljon helpompi. Sain myös sovittua tänne nelinpelin tutun parin Molchanovin kanssa, joten uskon, että tämä vaihtoehto on kaikin puolin parempi.

Lähdin siis tänään aamulla yhdessä Molchanovin, Smirovin ja Albotin kanssa junalla Marburgista kohti Braunschweigia, jossa olimme perillä kahden ja puolen tunnin kuluttua lähdöstä. Nämä Saksan junat toimivat kyllä erinomaisesti, mutta hinnat ovat kyllä aika suolaiset. Tänään maksoin yhdensuuntaisesta lipusta 61 euroa enkä mahtunut vaihdon jälkeen edes istumaan Kasselista Braunschweigiin. No perille päästiin kuitenkin ja lyhyen kävelymatkan jälkeen saavuimme klubille. Tämä Sparkassen Open challenger on yksi vuoden parhaiten järjestetyistä challengereistä, joten klubillakin on puitteet aika hyvin kunnossa. Keskuskenttä vetää 1900 katsojaa ja viikon aikana alueella on kisan lisäksi ohjelmaa näytösmatseista konsertteihin melkein joka illalle. Koko viikon aikana paikan päällä oli viime vuonna katsojia 31 500 ja tänä vuonna järjestävät odottavat paikalle jopa vielä enemmän ihmisiä. Hienoa! Tässä pari kuvaa.

Söin kentillä ihan ensiksi lounaan ennen treeniä. Pelasin sen jälkeen noin puolitoista tuntia uzbekistanilaisen Dustovin kanssa lyöden pitkään ja pelaten muutaman gamen päälle. Jo ihan treenimme viimeisten minuuttien aikana alkoi pikkuhiljaa sataa ja pian kenttien yli pyyhkäisikin ihan kunnon ukkoskuuro. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen yhteen treeniin tänään, joten suuntasin karsintojen sign-inin jälkeen hotellille. Tämän kisan kisahotelli on kyllä tasoltaan mukavat kolme tähteä, mutta sijainti on harmittavasti sellainen, ettei ilman autoa täältä pääse oikein mihinkään. Söinkin illallisen hotellin ravintolassa, minkä jälkeen olen seurannut yleisurheilua Helsingistä ja Wimbledonia live scoren välityksellä.

Näiden karsintojen yksi huonoista puolista on se, että kellon ollessa nyt 22.30 ei minulla ole vieläkään mitään tietoa huomisesta vastustajastani tai peliajasta. Ei ole kiva pelata ensimmäistä peliä aamulla, jos ilta on venynyt pitkään kaavioita odotellessa, mutta minkäs sille voi. En siis osaa vielä kertoa huomisesta matsistani mitään, mutta yritän editoida tuon tiedon tähän viestiin heti sen selvittyä. Ihan varmaahan ei kuitenkaan edes ole se, että pelaan huomenna, jos kaavio ei tule täyteen. Mutta katsotaaan rauhassa tilanne sitten kun se selviää!

EDIT: Tällä kertaa kävi niin, että sain ensimmäiselle kierrokselle byen ja pelaankin ensimmäisen otteluni vasta sunnuntaina. Vastustaja siihen matsiin tulee ottelusta Artem Smirnov – Christoph Uster.

Heliövaara – Cervanek 3-6, 1-6 Heliövaara/Hubble – Moneke/Puetz 6-4, 0-6, 10-7 Teksti lisätty

Noniin, eilisen myöhään venyneen nelinpelin takia kello oli lähempänä puoltayötä ennen kuin olin saanut hoidettua kaikki matsin jälkeiset rutiinit ja syötyä kunnon illallisen. Priorisoin tällä kertaa nukkumisen blogin edelle, mutta ei hätää, tänään on taas hyvin aikaa kirjoittaa. 😉

Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta lyöntini olivat eilen todella kovassa iskussa, ja tunne heti kaksinpelin jälkeen olikin sellainen, että pelasin juuri kauden parhaan massaotteluni. Numerot olivat kuitenkin vähän väärään suuntaan, sillä yleensä hyvän matsin jälkeen omalla puolella tulostaulua on enemmän kuin neljä gamea. Alan hyvin tajuta yhä enemmän ja enemmän tenniksen erikoista logiikkaa, että erinomaisilla lyönneillä ei pääse vielä yhtään mihinkään. Tämä on varsinkin katsojille ja vähemmän pelaaville vaikea yhdistelmä, ja monesti kuuleekin puhuttavan kuinka nuori pelaaja, jolla on todella komeat lyönnit, tulee yleisön mielestä varmasti nousemaan sadan joukkoon tai korkeammalle. Toki osa näistä pelaajista sinne huipulle nouseekin, mutta on sadan joukossa paljon myös sellaisia pelaajia, joiden lyöntien perusteella ei pitäisi olla kaiken järjen mukaan lähelläkään sataa. Vain harjaantunut silmä, enkä sano että itselläni olisi vielä kovinkaan hyvä sellainen, osaa nähdä niitä pieniä asioita esimerkiksi liikkumisessa ja henkisessä kyvyssä, jotka todella vievät pitkälle. Tenniksessä on kyse niin paljon muustakin kuin lyöntitaidosta, että juuri se tekeekin tästä lajista mielestäni niin hienon.

Eilinen ottelu alkoi kannaltani vähän harmittavasti, sillä pitkän breikkipallon jälkeen Cervanek sai murrettua syöttöni heti avauspelissä. Cervanek pelasi käytännössä virheettömästi ensimmäiset kolme gamea, mutta sain tärkeästi noustua 0-2 -tilanteessa 15-40 -tappioasemasta gamevoittoon. Tämän jälkeen molemmat pitivät vähän helpommin, mutta minä jouduin kyllä koko ajan tekemään enemmän töitä syöttöjeni pitämiseksi. 3-4 -tilanteessa nähtiin sitten erän ratkaisu, sillä pitkän gamen päätteeksi Cervanek sai lopulta pidettyä syöttönsä minun kahdesta breikkipallosta huolimatta. 3-5 -tilanteessa Cervanek pelasi johtoaseman tuomalla itseluottamuksella ohittaen minut kahdesti loistavilla ohituksilla ja lyömällä eräpallossa kämmenen läpi.

Toinen erä alkoi siitä mihin ensimmäinen jäi. Cervanek pelasi kovalla itseluottamuksella ja minä yritin kaikkeni pysyä mukana. Valitettavasti hävisin syöttöni 0-1 -tilanteessa ja uudestaan 0-3 -tilanteessa ottelun pisimmän syöttövuoron jälkeen. Tein tuossa gamessa kaksi helppoa virhettä, jotka olivat käsittämättömästi ainoat pisteet koko ottelussa, joissa pelasin mielestäni huonosti. Sain pidettyä 0-5 -tilanteessa ja pääsin vielä tulostaululle toisessakin erässä, mutta mahdollisuuteni olivat jo menneet. Cervanek sinetöi ottelun neljällä winnerilla uskomattoman hyvän esityksen jälkeen.

Pelasin siis mielestäni eilen hyvin, muttei minulla silti ollut oikein mitään jakoa. Ehkä juuri tällaisten matsien takia olen aikaisemmin vältellyt massakenttiä, sillä huippupäivänä vastustaja voi kylmästi lyödä sinut ulos kentältä. Pisteet olivat todella pitkiä ja hyvää massavääntöä, mutta lopulta ne melkein aina päättyivät vastustajan voittolyöntiin. En saanut itse näillä todella hitailla kentillä palloja tarpeeksi usein tai juuri ollenkaan läpi, mikä oli suurin syy siihen, että hävisin suurimman osan pitkistä ralleista. Se saattoi johtua liikkumisestani, joka oli varsinkin syvyyssuunnassa heikkoa, sillä jotenkin reaktioni olivat liian hitaita. En jotenkin osannut nähdä pallon jäävän lyhyeksi tai tulevan pitkälle tarpeeksi aikaisin, ja sitten kun huomasin iskun paikan tulleen, olin jo auttamattomasti myöhässä ja pallo pääsi putoamaan liian matalalle. Kaikkein kummallisinta oli minusta kuitenkin se, että syötin eilen paremmin kuin pitkään aikaan, mutta hävisin silti puolet syöttövuoroistani. Syötin ykköstä lähes täysillä melkein 70 prosenttisesti kenttään, mutta silti Cervanek sai niitä koko ajan takaisin hyvällä pituudella. Ja kakkossyötöllä alkaneista pisteistä en voittanut juuri mitään, vaikka kickini tuntui pomppaavan tosi hyvin. Sanoisinkin, että se pieni puuttuva terävyys liikkumisessa näkyi lopulta juuri sen verran takakentän ralleissa, ettei minulla ollut mahdollisuuksia taistella otteluvoitosta. Löin mahtavasti neutraaleissa tilanteissa, mutta hyökkäys- tai puolustustilanteissa olin selvästi huonompi. Vastustaja ansaitsi voittonsa.

Nelinpelissä tuli kuitenkin mukavasti voitto ensimmäisen kierroksen pahasta villikorttiparista erikoisten lukemien jälkeen. Toisen erän häviäminen nollille oli aika erikoista varsinkin, kun gameista neljä meni vastustajilla no-ad -pisteen kautta, mutta sain/saimme onneksi terästäydyttyä kolmannen erän tie breakissa. On aina hyvä fiilis, kun saa nostettua ratkaisuhetkillä oman tasonsa korkealle ja siivitettyä sitä kautta myös parin tasoa. Otin siis homman haltuun juuri niin kuin pitääkin.

Nelinpelin toisen kierroksen ottelumme on vasta huomenna, joten otin tämän päivän hyvän treenin kannalta. Tarkoituksemme oli treenata neluriparini Adamin kanssa aamupäivällä hetki myös nelinpelijuttuja, mutta treenistähän tuli lopulta varsinainen huippuharjoitus. Astelimme kentälle vähän ennen kahtatoista, ja katsoimme kelloa ensimmäisen kerran 15.04. Ihmettelinkin, että jaloissa alkoi vähän painaa, mutta en olisi kyllä koskaan uskonut meidän treenanneen yli kolme tuntia. Siistiä! 🙂 Lounaan jälkeen en mennyt tänään enää uudestaan kentälle, vaan tein hyvän fysiikkatreenin klubin läheisellä salilla, jota pelaajat saavat käyttää. Kokonaisuutena tästä päivästä tulikin siis erinomainen treenipäivä, ja tällä fiiliksellä on tosi hyvä lähteä huomenna kohti nelinpeliä. Espanjalaisvastustajamme Navarro/Trujillo-Soler voittivat tänään kakkossijoitetun parin ensimmäisellä kierroksella, joten tiukka matsi on luvassa. Olemme Adamin kanssa kuitenkin hyvässä tikissä, joten ottelusta tulee varmasti mielenkiintoinen. Matsi on päivän kolmantena otteluna keskuskentällä, joten kisan nettisivuilta voi seurata jopa live-streamia ottelusta joskus iltapäivällä jos kiinnostaa!

www.marburg-open.de/live-stream

https://fi.wikipedia.org/wiki/Harri_Heli%C3%B6vaara

Marburg, Saksa

Hei! Minulla ei siis ollut otteluita vielä tänään maanantaina, joten tämä päivä kului treenatessa ja valmistautuessa huomisiin matseihin. Lähdin aamulla kentille kymmenen jälkeen ja treenasin heti yhdeltätoista tunnin verran itävaltalaisen Haider-Maurerin kanssa. Löimme lyönnit läpi erittäin kovalla tempolla, mikä teki varmasti hyvää lyönneilleni, minkä jälkeen pelasimme hetken aikaa pisteitä. Treenin alkuvaiheessa satoi ajoittain ihan reippaastikin, mutta pystyimme kuitenkin pelaamaan keskeytyksettä. Söin treenin jälkeen lounaan klubilla ja katselin vähän aikaa karsintojen ratkaisukierroksen otteluita. Yhdessä matsissa nähtiin erikoinen loppu, sillä tuttuni Molchanov kyllästyi tuomaritoimintaan niin pahasti, että hän päätti luovuttaa ottelun ruotsalaisvastustajan matsipallotilanteessa kolmannessa erässä. Molchanovin matseissa voi aina sattua ihan mitä vaan, enkä tälläkään kertaa pettynyt odottaessani vähän tavallisesta poikkeavalla tavalla viihtyisää ottelua. 🙂

Pienen ruokalevon jälkeen suuntasin vain parinsadan metrin päässä sijaitsevalle toiselle klubille päivän toisiin treeneihin, sillä alkuperäiselle treenikentällemme siirrettiinkin pelattavaksi viimeinen karsintamatsi. Treenasin vähän harvinaisempaan tapaan reilun tunnin nelinpeliä parini Adam Hubblen kanssa Divij Sharania ja Alex Satschkoa vastaan. Kisoissa tulee tosi harvoin treenattua puhtaasti neluria, mutta mikäs siinä, kun tykkään kyllä nelinpelistä muutenkin. Jo treenin vimeisten pisteiden aikana alkoi taas sataa, ja pian vettä tulikin ihan reilusti. Sade oli kuitenkin jälleen vain nopea kuuro, ja matseja päästiin jatkamaan noin puolen tunnin tauon jälkeen. Sää täällä Marburgissa on ollut viimeiset kaksi päivää todella vaihteleva, sillä auringonpaiste ja sadekuurot tuntuvat vuorottelevan tiukkaan tahtiin. Tuulikin on ollut puuskittaista ja ajoittain jopa tosi kovaa, joten mitenkään tasaisia olosuhteita ei ole vielä nähty.

Suuntasin huomisen matsiaikani selvitettyä aika pian hotellille, jossa lepäilin hetken aikaa. Kello oli kuitenkin sen verran vähän, että ajattelin, että voisi olla hauska lähteä kadun toisella puolella olevaan elokuvateatteriin katsomaan leffaa, mutta pettymys olikin suuri kun selvisi, ettei yhdessäkään elokuvassa ollut englanninkielisiä tekstityksiä alkuperäisistä ääniraidoista puhumattakaan. Noh, kävelin leffan sijasta hetken aikaa hienossa kukkulalla sijaitsevassa vanhassa kaupungissa, josta löysin lopulta myös kivan espanjalaistyylisen ravintolan. Iso salaatti ja kanapata täyttivät mahan sen verran mukavasti, että hyvä kun jaksoin kävellä takaisin hotellille. Se siitä laihdutuskuurista. 😛

Törmäsin kaupungilla myös tällaiseen hauskan näköiseen Renault-sähköautoon. Milloinkohan tällaisia kirppuja nähdään Suomessa? 🙂

Tositoimet alkavat kuitenkin siis huomenna, joten palataanpa vielä hetkeksi asiaan. Kohtaan siis ensimmäisellä kierroksella slovakialaisen Pavol Cervanekin päivän toisessa ottlussa kello 11 (12 Suomen aikaa) jälkeen. Tästä kisasta on nähtävillä ihan hyvä streami keskuskentältä, mutta valitettavasti minun otteluni on kentällä numero 5. En ole kohdannut Cervanekia aikaisemmin, mutta olen kyllä nähnyt hänen pelejään useammankin kerran. Hänellä on hyvänä päivänä vaarallinen ja suoraviivainen peli, joka perustuu syöttöön ja kämmeneen. Hän ei kuitenkaan pelkää pelata pitkiäkään pisteitä, joten en usko, että tulen huomenna pääsemään helpolla. Minun on tärkeää saada syöttöni toimimaan siten kuin se on parhaimmillaan viime viikkoina toiminut, jotta pääsen ainakin omissa syötöissä ohjaamaan peliä. Cervanek on parhaimmillaan päästessään itse prässäämään, joten yritän pysyä mahdollisimman hyvin poissa puolustusasemista myös palautusgameissa. Hänen kakkossyötössään on ihan hyvä kick-pomppu, mutta siihen saattaa olla silti ihan hyvä hyökätä, jos ja kun rystyni huomenna on iskussa. Muuten uskon, että osaan luontaisesti pelata ihan hyvin Cervanekin kaltaisia pelaajia vastaan, eikä minun tarvitse ennakkoon miettiä mitään erityisiä taktisia suunnitelmia. Tärkeintä on tuttuun tapaan saada oma peli hyvin käyntiin jalkojen kautta ja pitää keskittyminen yllä mahdollisimman hyvin. Fokukseni on viime matseissa heitellyt hieman liikaa, joten sen pitäminen kasassa joka pisteessä voisi olla huomisen päätavoite.

Huomisen ohjelmassa on kaksinpelin lisäksi myös nelinpelin ensimmäinen otteluni saksalaista villikorttiparia Moneke/Puetz vastaan. He ovat molemmat pelanneet yliopistotennistä Pohjois-Amerikassa, joten heitä ei kannata missään nimessä aliarvioida. Tuo ottelu on päivän viimeisenä eli viidentenä otteluna. Tässä vielä loppuun vastavalokuva keskuskentästä.

Matseistani löytyy huomenna tuttuun challenger-tapaan live score ATP:n nettisivuilta. Laitan kuitenkin tuloksen myös tänne blogiini heti kuin mahdollista.

Marburg, Saksa

Guten Tag! Lontoon ruohokentät ovat parin päivän kotona käynnin jälkeen vaihtuneet taas vähän tutumpaan massa-alustaan täällä keski-Saksassa noin 100 kilometriä Frankfurtista pohjoiseen sijaitsevassa 100 000 asukkaan Marburgissa. Lensin siis Lontoosta kotiin keskiviikkona, ja parin päivän rentoutumisen jälkeen suuntasin tänne Saksaan eilen lauantaina. Tämä Marburgin kisa on siis 30000€+H challengeri, ja pääsin alternate-listalta lopulta aika selvästi pääsarjaan odotettujen vetäytymisten jälkeen.

Saavuin tänne Marburgiin eilen myöhään illalla, joten en eilen ehtinyt kovin paljoa tutustua ympäristöön. Hotellini Welcome Hotel Marburg on toinen kahdesta kisahotellista aivan vanhankaupungin laidalla, mutta itse rakennus on kyllä ihan moderni. Huoneeni on suuri, mutta ehkä vähän kolkosti sisustettu. Plussaa annetaan kuitenkin taulu-televisiosta ja ilmaisesta wlanista, mikä on Saksassa melko harvinaista. Sekä erinomaisesta aamupalasta. Tässä kuva.

Suuntasin tänään heti aamusta kentille päin katsastamaan tilannetta ja etsimään treenikavereita. Jälkeenpäin ajateltuna aamulähtö oli hieman turha, mutta ei se mitään, sainpahan katsella matseja ja haistella ilmapiiriä. Pääsin nimittäin kentälle vasta kello 14 tunniksi japanilaisen Moriyan kanssa. Tarkoitukseni oli sen jälkeen pelata vielä toisen kerran nelinpeliparini Adam Hubblen kanssa kello 17, mutta juuri silloin alkanut sade typisti toisen treenin vain noin vartin mittaiseksi. Tuo ei kuitenkaan niin pahasti pilannut valmistautumista, sillä ensimmäinen otteluni on vasta tiistaina. Kohtaan tuolloin kaksinpelissä slovakialaisen Pavol Cervenakin ja nelinpelissä Hubblen kanssa vastaamme tulee saksalainen villikorttipari Moneke/Puetz.

Huomenna luvassa on siis vähän lisää treeniä, mutta laitetaan tähän postaukseen vielä pari kuvaa itse kentistä. Tämä klubi ei pääse kyllä kovin korkealle yleinen viihtyisyys -listalla, mutta järjestäjät ovat kyllä selvästi nähneet vaivaa rakentaakseen alueesta houkuttelevamman. Peräti kaksi kenttää on uhrattu katsojien ravintolan ja katsomoiden tieltä, joten jäljelle jäi kolme matsi- ja kaksi treenikenttää. Tässä ravintolaa.

Keskuskentällä on muutama sata istumapaikkaa tähän malliin.

Keskuskentän vieressä sijaitseva kenttä numero 3 toimi tänään toisena matsikenttänä. Tässä kuvassa kentällä syöttövuorossa Sitak ja palauttamassa Molchanov.

Tässä kaikki kuvat tältä erää. Jatketaan tästä huomenna, sillä nyt on aika siirtää katseet jalkapalloon!

Heliövaara – Chvojka 5-7, 5-7

Hävisin harmittavasti eilisen toisen kierroksen karsintaotteluni täällä Wimbledonissa tiukan taistelun jälkeen. Tuntui, etten oikein missään vaiheessa saanut ihan parastani irti, minkä lisäksi molempien erien viimeiset syöttövuorot menivät aika penkin alle. Halusin voittaa todella paljon, mikä ehkä näkyi pienenä väkinäisyytenä pelissäni. Chvojka pelasi tasaisemmin ja ansaitsi lopulta voiton.

Ottelumme alku meinasi venyä pitkälle iltaan, kun kenttämme kolme ensimmäistä naisten peliä kestivät yhteensä yli seitsemän tuntia. Ottelumme vaihdettiin kuitenkin lopulta toiselle kentälle, joten pääsimme aloittamaan kohtuullisen ajoissa vähän kuuden jälkeen. Ensimmäinen erä alkoi tasaisesti molempien pitäessä omia syöttöjään suhteellisen helposti. Suoria syöttöpisteitä ei välttämättä tullut kummallekaan mitenkään erityisen paljon, mutta takakentän ralleissa syöttäjä sai jatkuvasti pidettyä hyökkäysasemansa pakottaen palautuspelaajan virheisiin. Ottelun ensimmäinen breikkipallo nähtiin 3-4 -tilanteessa, mutta sain sen seivattua ja tasoitettua tilanteen heti perään. En saanut oikein luotua tarpeeksi painetta Chvojkan syöttövuoroissa tehdessäni aina yhden tai kaksi turhaa virhettä per palautusgame, ja lopulta nuo pari virhettä osuivat myös omaan syöttövuorooni 5-6 -tilanteessa. Ensimmäisen erän häviäminen oli hieman turhauttavaa, mutta toisaalta jaksoin olla luottavainen, että saisin vietyä matsin kolmanteen erään.

Toisessa erässä yritin taas keskittyä huolellisesti minulle jostain syystä vaikeaan erän ensimmäiseen syöttövuoroon ja sainkin sen pidettyä. 1-2 -tilanteessa en kuitenkaan enää onnistunut tekemään samaa, vaan Chvojka sai murron tehtyäni jälleen pari tyhmää ratkaisua. Tsemppasin kuitenkin kovasti ja sain pienen raivon siivittämänä murrettua heti takaisin kovan taistelun jälkeen. Ilta alkoi tässä vaiheessa ottelua jo hieman hämärtyä, ja kun ilma oli viileä, alkoi nurmen pintaan tiivistyä kosteutta. Tämä teki liikkumisesta tosi hankalaa ja melkeinpä kaikki pelaajat kaatuilivat muutamaan otteeseen. Minä tunnun kuitenkin monesti kaatuilevan vähän keskimääräistä enemmän ja liukastuinkin 2-3 -tilanteessa sillä seurauksella, että viime viikolla saamani iso haava polvessa aukesi kokonaan uudestaan ja jouduin kutsumaan lääkärin kentälle veren valuessa taas vuolaasti pitkin säärtä. Puhdistuksen ja teippauksen jälkeen pystyin kuitenkin jatkamaan pelaamista, vaikka polveen sattuikin jalkaa taivuttaessa aika paljon. Pidin medicalin jälkeen syöttöni tyylikkäästi, mutten valitettavasti saanut käytettyä murtopalloani seuraavassa gamessa palatukseni jäädessä verkkoon. Liukastelin edelleen aika paljon ja pelästyin myös kerran satuttaneeni nivustani verkollenousutilanteessa, mutta selvisin onneksi säikähdyksellä. Molemmat pitivät tämän jälkeen syöttönsä helposti, kunnes 4-5 -tilanteessa jouduin pelastamaan yhden matsipallon hyvällä verkollenousulla ja smashillä. Sain jälleen yhden murtopallon 5-5 -tilanteessa, mutta tällä kertaa rystylinjani jäi pitkän pisteen jälkeen verkkoon. 5-6 -tilanteessa pelasin ensimmäisen erän tapaan jälleen vähän huonomman gamen tehden rystyltä kolme virhettä ja näin ottelu valui vääjäämättä vastustajalle. Tunsin lähes epäuskoa matsipallon jälkeen, mutta niin vain kisani päättyivät tällä kertaa tähän.

En siis voi oikein olla tyytyväinen esitykseeni, sillä melkein jokaisella osa-alueella olisi ollut ainakin hieman parannettavaa. Tsemppasin täysillä ja löin lyöntejäni hyvin läpi pallosta, mutta virheitä tuli vain liikaa. Monet virheistä johtuivat huonosta tasapainosta, jonka jatkuva liukastelu aiheutti, mutta ehkä turhauduin myös välillä hakemaan liian vaikeita ratkaisuja, kun en meinannut saada tapettua palloja oikein millään. Peruslyöntipelissä ainakin nämä Roehamptonin ruohokentät ovat todella hitaat pallon lähes kuollessa pompussa, eikä yläkierteillä kyllä saa oikein mitenkään lyötyä palloa läpi. Käytinkin tänään paljon tavallista enemmän slaissia onnistuen siinä kiitettävästi, mutta ratkaisupaikoissa minun olisi pitänyt pystyä olemaan terävämpi. Syöttöni toimi ihan kohtalaisesti, ja vaikka suoria pisteitä tuli ihan mukavasti oli ykkösen prosentti välillä liian matala. Tein taas myös pari tuplaa liikaa. Palautukset sen sijaan menivät aika hyvin saadessani jatkuvasti pallot takaisin kenttään hyvällä painolla. Palautuksissa auttoi selvästi se, että näin 90% kerroista heti Chvojkan nostosta mihin hän tulee syöttämään. Mutta palautusgameissa peruspeli ei valitettavasti ollut riittävän hyvää saadakseni aikaan enemmän murtoja. En saanut palloja tapettua enkä oikein pysynyt verkolla pystyssä, joten jouduin perustamaan pisteiden voittamisen enemmänkin Chvojkan virheisiin. Se ei tällä kertaa riittänyt, joten ei auta muu kuin treenata lisää, jotta seuraavalla kerralla tulos on erilainen. Yksi voitto ensimmäisessä ruohoturnauksestani moneen vuoteen on kuitenkin ihan kohtuullinen suoritus, joten siinä mielessä voin olla kisaan ihan ok tyytyväinen.

Matkustankin nyt heti tänään pariksi päiväksi kotiin treenaamaan ennen kuin lähden viikonloppuna kohti Saksaa. Pelaan seuraavaksi Marburgin challengerin Frankfurtin lähellä, ja nousen kaiken järjen mukaan siellä pääsarjaan nykyiseltä kolmannelta varasijaltani. Marburgin jälkeen ohjelmassani on luultavimmin Braunschweigin challengerin karsinnat samassa maassa ennen Båstadin ATP-kisaa.

Lupasin tuossa viime viikolla kirjoittaa jossakin vaiheessa myös pientä analyysiä tämän vuoden ensimmäisestä puoliskosta nyt kun melkein kuusi kuukautta tätä kautta on jo takana. Tietysti päällimmäisenä mielessä on pienet vammat ja sairastelut, jotka ovat haitanneet normaaliharjoittelua ja kisaamista aika lailla. Kasassa on laskueni mukaan vain 37 ATP-pistettä, mikä ei tietenkään ole tyydyttävä määrä, mutta toisaalta positiivista on se, että olen saanut edes joitakin voittoja. Sellainen uusia voittoja ruokkiva selkeä positiivinen jakso viime syksyn tapaan on kuitenkin ollut kadoksissa. Johan ja minä olemme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että lyöntini ovat aivan eri tasolla kuin vaikkapa vuosi takaperin, mikä luo uskoa tulevaan. Kämmen on kehittynyt kaikista eniten ja myös syötön muutettu tekniikka alkaa koko ajan tuottaa enemmän ja enemmän tulosta. Tenniksessä ei kuitenkaan voiteta yhtään matsia hyvillä lyönneillä, mutta tekniikan kasassa pysyminen ja lyöntien vauhdin lisääntyminen auttavat toivottavasti jatkossa pelini kehittymistä oikeaan suuntaan. Uskon myös, että tämän kesän pidempi massakenttäkausi auttaa viemään peliäni uudella tasolle. Olen hävinnyt tänä vuonna monta tiukkaa matsia, jotka minun olisi mielestäni pitänyt voittaa, mikä tietysti harmittaa. Kuka tietää mitä olisi tapahtunut jos olisin esimerkiksi Kyotossa voittanut kaksi pistettä enemmän Sam Grothia vastaan tai selvittänyt ensimmäisen kierroksen Chengdun futuressa. Voi olla, että tilanne olisi täysin erilainen, mikä vain osoittaa kuinka pienestä tämä homma on kiinni. En kuitenkaan ota mitään turhia paineita, että nyt pitäisi alkaa menestystä tulla, vaan uskon vakaasti, että menestys kyllä tulee, kun vaan jaksan tehdä kovasti töitä treeneissä ja matseissa. Tärkeintä olisi kuitenkin nyt pysyä terveenä, jotta harjoittelu ja kisaaminen onnistuvat suunnitelmien mukaan vuoden toisella puoliskolla.